Blogissani käsittelen vauva-arkea ja intohimojani: fitnesstä, sisustusta, muotia ja kauneutta, koiria, unelmiani.

JenniKatrinan elämää ♥

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Voihan fitnesskupla!


Taivas! Mun piti aloittaa blogi, kaiken piti olla niin selvää vaikka koko ajan tiesin ettei se niin oo...

Olin saanut idean blogista pari vuotta sitten ja muutamia postauksia olin jo tehnytkin. Ajatuksena tuolloin oli kirjoittaa lähinnä treenaamisesta. Elämä silloin oli aikalailla treenaamisen ja työn ympärillä. Eipä tiennyt tyttö mitä tapahtuu ihan pikkuhetki eteenpäin tuosta. Elämä heitti ihan häränpyllyä ja aikani ihmeteltyäni tartuin sitä härkää sarvista. Nyt kun luen nuita tekstejä, täytyy ihan etäältä katsoa onko tuossa sama tyttö. Päätin säilyttää nuo vanhat postaukset ihan mielenkiinnosta vertailuna itselleni sen hetkiseen ajatusmaailmaani ja elämääni. Ympyrät on vaihtuneet täysin, työpaikka vaihtunut kaksi kertaa ja koko elämä kokenut valtavan muutoksen.

Tasan vuosi sitten jätin nuo rakkaat huudit taa ja on opeteltu tätä uutta elämää. Mitä niin kovasti halusi :) Kivinen on ollut tie, mutta nyt on lopultakin mutkien kautta löydetty elämälle syvempää tarkoitusta. Vaikka tosin sekin menee vähän vaiheittain :) Nyt sen tietää, minkä se ottaa kun kaikki muuttuu niin kerralla. Moni epäili ja niin itsekin, mutta voin sanoa että kannatti. Monista asioista joutui luopumaan, mutta se mitä tilalle sai, sitä en kadu hetkeäkään.

Siinä se nyt on <3 Syy pikkupikkutreenitaukoon :D Tästä aiheesta voisi varmaan pitää vaikka oman bloginsakin, mutta jätetäänpä tuo pikku aarre nyt tuohon kuvaan <3 Omistan nyt tämän ekan kirjoituksen sille kuntoilulle :)

Viimeaikaiset ilot ja surut sai minut melkein vihaamaan koko fitness-sanaa. Itsellä viimekertaisesta salilla käynnistä on jo vierähtänyt taasen pari kuukautta. Ilo liikkumiseen on taas löytynyt, minulle pururadoilta ja rimpuilutelineistä. Olenkinpa varmaan aika tuttu näky puistossa ja satamassa askelkävelyineni :D Nyt on ihme ja kumma jopa sellainen olo, että salille saattaisin mennä piankin. Näin se kääntyy, kun mikään ei ole pakko.



Olin odottanut kuin kuuta nousevaa kevään Fitnesspäiväkirjat sarjaa, mutta jotenkin silloin sarjan alettua ja isäni juuri sairastuttua sarja tuntui todella turhalle ja tyhjänpäiväiselle. Nyt kun liikkuminen on alkanut tuottaa taas hyvää oloa ja iloa, olenkin yllätyksekseni alkanut seuraamaan tuota sarjaa uusintana :) Kyllä sarjan henkilöt vaan mielipiteitä jakavia on, ja itsekin heistä ehtinyt olla jo kevään aikana montaa mieltä, mutta kyllä siinä elämäntavassa vain joku kiehtoo ja jollekin heidän elämänasenteessaan haluaa nostaa hattua. Ei sitä fitnesspimua itsestä vaan saa pois, vaikka tässä ollaankin nyt aikakaukana mistään fitnessfiguurista. Ei sen niin väliä, nyt tuntuu liikkuminen taas hyvältä :) Vaikka itse ei siihen niukkuuteen haluaisi koskaan mennä! Nyt tärkeämpää  itselle on vaan liikkua oman olonsa parantamisen vuoksi ja syödä juuri sitä ruokaa mikä hyvältä tuntuu, ei mitään naama irvessä.




Tyytyväisin mielin nukkumaan <3 Kauniita Unia!

JK <3