Blogissani käsittelen vauva-arkea ja intohimojani: fitnesstä, sisustusta, muotia ja kauneutta, koiria, unelmiani.

JenniKatrinan elämää ♥

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Sommittelu kiitollisuuden ja kiittämättömyyden välillä


Kirjoitus  sisältää kuvalainauksia Jutta Gustafsbergin Facebook-sivustolta.




Minä, joka lohduttauduin aina sillä, että oon ikinuori parikymppisennäköinen ja että aina minua pidetään itteeni nuorempana, kun oon niin pienikokoinen ja siro. Minä joka lohduttauduin sillä, että oon aina pikkukirppu ja painan nelkytkiloa  painan nyt yhtäkkiä 51. Täytän huomenna 34. Alan ehkä näyttää jo kolmivitoselta, tai ainakin lähemmäs kolmikymppiseltä jo :) 34!! Minä, joka hätäilin vielä hetki sitten sitä, että verrattuna moniin ikäisiini en ole saanut elämässäni mitään aikaiseksi. Tiedän, että tuo lause on ihan turha. Minun ei tarvitse edes kelata elämääni taaksepäin, kun voin sanoa, että olen saanut elämässäni aikaiseksi ihan helkkarin paljon ja olen itsestäni ihan mielettömän ylpeä!! Etten ole antanut vastoinkäymisten lannistaa, vaan olen uskaltanut ottaa riskejä. Näiden riskien ansiosta pystyn menemään kohti juuri sitä elämää mitä olen aina halunnut. 



Tänä aamuna oli aistittavissa minun laittautuessa kylppärissä töihin jonkinasteista kriisin poikasta. Monta kertaa minun pitää miettiä, mitä elämältä haluaisin ja olenko tyytyväinen elämääni. Miettessäni asioita monelta kantilta, voin sanoa jälkeenpäin, että riskinotto kannatti ja elämäni on tällä hetkellä juuri sitä, mitä toivoisin sen olevan. Ainakin se on menossa juuri sitä kohti. Minä, jonka elämässä on ollut paljon vastoinkäymisiä ja olen etsinyt onnea, olen kompuroinut monta kertaa, hajottanut kaiken tutun, noussut ja koonnut kaikki palaset aivan alusta ja uudestaan. Rikkonut siinä monia ihmissuhteita, eivätkä monet ole tekojani ymmärtäneet lainkaan ja välit ovat katkenneet. Kukapa ei haluaisi tulla kaikkien kanssa toimeen, mutta joskus on vaan hyväksyttävä se, ettei kaikki vain voi tykätä minusta ja tekemisistäni, ja mielestäni on turhaa haaskata aikaa sellaisin ihmisiin, joille en kelpaa virheineni, juuri sellaisena kuin olen. On turha yrittää haaskata aikaa niihin ihmisiin, jotka alituisesti aiheuttavat sinulle mielipahaa, vaikket olisi heille edes pahaa tarkoittanut. Miksi haaskata voimia? Elämässä on paljon ikäviä asioita muutenkin. 



Oonko ajatuksineni vahva vai oonko heikko? Aina ei jaksa olla positiivinen vaikka kuinka elämä siihen aihetta antaakin. Ja minusta  on vahvuutta myöntää, ettei ole heikko vaikka näitä asioita sanookin ääneen. Mulla on nyt elämässäni kaikki tärkeimmät osa-alueet kasassa, kaikki ne mitä olen aina toivonut. Olen onnellinen, enkä vaihtaisi elämääni mistään hinnasta ja olen kiitollinen että on juuri tämä päivä, juuri tämä hetki nyt. Olen onnellinen, että olen juuri minä. 



Minä olen onnellinen juuri nykyisessä iässäni, mutta silti kamppailen välillä ikäni kanssa. Olen tyytyväinen elämääni, mutta silti välillä mietin, miten monien asioiden toivoisin olevan toisin. Olen kiitollinen ja uskon ja toivon, että monet aukiolevat palaset vielä minunkin kohdallani loksahtavat kohdalleen. Olen ilmeisesti siis vahva ja uskon tulevaisuuteen. Onhan elämä antanut jo monta ihmettä ja monet asiat ovat jo nyt loksahtaneet kohdalleen. Eihän tässä olisi mitään järkeä jos ei johdatusta olisi. Miksi siis suotta huolehtia tulevaa ja surra mennyttä, koska elämä kuitenkin kantaa meitä aina parhain päin <3

Jokaisella on se oma elämä ja vaikka kuinka tietää mitä murhetta voi ympärillä olla, niin jokainen on kuitenkin yksin sen oman murheensa kanssa. Minä olen kiitollinen. Hintana tästä olen kaukana perheestäni, kaukana ystävistäni ja tutuista ympyröistäni. Kaipaan kotiseutuani. Mutta mitä tekisin siellä? Siellä minulla ei olisi siis tätä kaikkea. Minun täytyy olla siis kiitollinen, että olen täällä.  Isäni sairastui keväällä vakavasti ja olimme jo suunnitelleet hautajaisia, kun meille kerrottiin, ettei isällä ole mitään mahdollisuutta selvitä.  Mutta isäni alkoikin ennusteista huolimatta parantumaan. Isän vointi etenee hitaasti. Olen kiitollinen siitä että saimme isän takaisin ja isä elpyy. Olen surullinen siitä, että olen isästäni ja äidistäni niin kaukana ja pääsen käymään isän luona harvoin. En pysty olemaan isän ja äidin tukena ja ikävä on kova.  Mitä muuta kuitenkaan voisin?



En kadu mennyttä elämää, me olemme kaikki menneiden asioiden summa ja tämänhetkinen elämäntilanne on seuraus sattumusten summasta ja johdatuksesta. Olen kiitollinen juuri siitä reitistä, mitä olen elämääni kulkenut. Olen saanut tämän hetkisen elämän ja onnen johtuen kaikesta tuosta menneestä. En sure menneitä, jos voisin muuttaa monia asioita, niin ihan varmasti sen tekisin ja sen avulla elämäni olisi niin paljon helpompaa. Olisiko se sittenkään? Olisinko onnellisempi, jos voisin nämä asiat muuttaa? Mitä jos näitä ei olisi tapahtunut, minkälainen tämä päiväni olisi?




Jutta Gustafsberg on yksi suurimpia idoleitani elämänasenteensa ansiosta. Nainen on kokenut kovia ja kulkenut vaikeuksien kautta voittoon ja menestynyt. Hän on myös ihminen, joka jakaa mielipiteitä vahvasti ja aiheuttaa kateutta menestymisellään monissa. Hattua nostan tälle naiselle. Ottakaapa jokainen mallia Jutan elämänasenteesta! Luin muutama viikko takaperin erittäin avartavan jutun Jutasta MeNaisissa. Upea nainen! Minä itse en moiseen avarakatseisuuteen pystyisi. Nainen on mahtava roolimalli ja oppiäiti positiivisesta elämänasenteestaan.  Päivityksessäni muutamia hyvinä elämänohjeita Jutalta.

Tämä on multa vähän erilainen päivitys. Yleensä kaikki tottuvat näkemään minut pirteänä ja aurinkoisena kaikista asioista huolimatta. Sitähän minä olenkin. Ei se ole vain ulkokuorta. Pirteä olemus tulee ihan luonnostaan aina kaikesta huolimatta. Kolmikolmosena opin itsestäni hirmuisen paljon uutta, myönsin heikkouteni ja viimeistään tämä vuosi oli minulla pysähtymisen vuosi ja huomasin mille uudelle polulle tänä vuonna käännyin. Uskon tulevaan ja on niin ihanaa täyttää 34. Koska 34:na tiedän olevani onnellisempi kuin koskaan ennen olen ollut ja tästä tulee elämäni paras ikä. Tähän asti. 


Mirva, 33

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Meinasi hymy hyytyä




 Miten paljon voikaan ihminen saada aikaan viikonloppuna. Eilen sai paljon asioita eteenpäin ja tälle päivälle oli tiedossa vain rentoa oleilua ja urheilua.  Nukkumaan ei taaskaan malttanut mennä ajoissa ja kello oli taas lähempänä kahta kun raski alkaa kunnolla nukkumaan. Kello soi seitsemältä jo spinngingiin ja olin niin tyytyyväinen, että sain itseni kerralla ylös. Spinningsali Fitness 24/7:lla ei jostain syystä aeunnutkaan, mutta päätinkin muuttaa treenin takareisitreeniksi. Olipa tehoja!
 



Iltapäivällä käytiin vielä vähän kaupoilla ja ostettiin Jonin kanssa meille paljon puhutut Zero Pointin komperessiosäärystimet. En ala tässä sen kummemmin niiden tehoja luettelemaan. Mutta kyllä toimii ja varmasti Jonillekin juoksuun ja penikoita estämään ovat tosi tehokkaat. Minullakin suonenvetoja on niin herkästi ja jalat palautuu aina treenistä niin hitaasti, niin halusinpa kokeilla näiden vaikutusta. 


 

Lähdettiin iltapäivällä Vierumäelle, Joni lasten kanssa liikuntahalliin ja minä Mindyn kanssa luontopolulle reippailemaan. Ah niitä maastoja <3 Nämä kaikki kuvat otettu silloin kun vielä hymyilytti ennen eksymistä :D Joten kylläpä kreivin aikaan oli tukisukat jalassa! :)

 
 

Hahaha, loppuhyvin kaikki hyvin eikä oikeestaan ees paniikki iskenyt, mutta sanotaanko näin, että tänään on tullut yhteensä sitten urheiltua semmonen vajaa nelisen tuntia :P Voisin veikata että takareidet ja pohkeet on huomenna ihan helkkarinmoisessa jumissa!! 



Mindy on ihan raato :) 

lauantai 1. elokuuta 2015

Välillä sitä soutaa ja huopaa... Mut onkos se niin vaarallista :)

Ohhoh. Kolme viikkoa viime blogipäivityksestä. On ollut Porin reissua, äiti oli viime viikonloppuna käymässä, työtä ja kaikenmaailman sählinkiä ja yritystä treenata jossain välissä.

Olen saanut nyt myös Perfect Homen esittelymalliston meille. Tuotteet on melkeinpä kaikki suoraan meidän tyyliin :) Siksipä Perfect Homesta innostuinkin. Sisustettiin meidän olohuonetta tuotteiden mukaan, ja olohuone on aina valmiina esittelytilana. Siksi sitten kun kutsuja aion pitää, ne on luontevinta pitää meillä. Nyt olohuonetta ei tarvitse erikseen muuntaa esittelytilaksi. Eikä toisaalta kuljettaa tuotteita kotoa pois. Toki kutsut voin järjestää muuallakin, mutta toistaiseksi helpointa näin. Vielä kun saadaan edellisen omistajan jäljiltä iso seinätarra pois tapetin tieltä niin olkkari on aika perfect ;)




Ette usko missä aloin kirjoittamaan tätä päivitystä. Me lähdettiin kauheella innolla katsomaan Kätyreitä Finnkinoon, mutta minun kärsivällisyys loppui karkkiähkyn jälkeen ja päätin käyttää tämän ajan hyödyksi ;)




Minä tein päätöksen salinvaihtamisesta keväällä Fitness 24/7:lta GoGo Expressille johtuen GoGo:n huomattavasti laajemmasta laitevalikoimasta. Olin salista aluksi tosi innoissani. Nykyinen elämänrytmi on kuitenkin osoittanut sen, että on todella haasteellista osata aina ennalta päättää miten salille pääsee, riippuen aina aikatauluista ja vireystilasta. Jotenkin vain harvoin nuo GoGo:n aikataulut omiin passaa. Aamutreeneihin GoGo aukeaa liian myöhään ja iltaisin sali sulkee niin aikaisin, että treenit jää aina joko kesken tai sitten ei ehtisi aloittamaan ollenkaan. Olen tätä nyt murehtinut muutaman viikon ja kaivannut takaisin Fitness 24/7:lle.  Mietin että mitä sitä liikaa murehtimaan. Olen joo maksanut GoGo:lle vuoden kerralla, mutta senkin Smartumin kortilla joten rahallista menetystäkään ei käytännössä kannata ajatella. Eilen sitten marssin töiden jälkeen Trioon ja palasin Fitness 24/7:n jäsenkortti mukana :) Miten kotoisa olo siellä olikaan. Sellaista tunnetta ei ollut kertaakaan GoGo.lla. Mistä se hyvä ilmapiiri ja viihtyisyys sitten muodostuukaan? Nuo on kyllä jänniä juttuja :)  Eilen kävin illalla vielä GoGo:lla ja nyt aamulla F24/7:lla. Aamusta sitten spinningiin:)

Myös nuita spinning tunteja olen kaivannut. Lahden 24/7 on muuten toistaiseksi ainoa PlusSali Suomessa joka tarjoaa ryhmäliikuntatunnit samaan edulliseen 19,90 eur kuukausihintaan. Nyt mulla on sitten hetken kaks kuntosalijäsenyyttä heh.


Olin päivällä ihan fiiliksissä. On asuttu uudessa osoitteessa  viisi kuukautta ja löysin satumetsän ihan meidän vierestä!! Ja ulkokuntosalin missä oli oikeasti hyviä laitteita, ei mitään höpöhöpöjä. Puhelinta ei tietysti ollut mukana, mutta mikä unelma lenkkimaasto. Sielu lepää <3 Nyt saunaan ja lauantai-illan viettoon. En malta oottaa aamuherätystä ja aamun spinning-tuntia.  Eevin sanoin oon niin fiiliksissä!!! Nyt pääsee treenaamaan silloin kun tahtoo :)