Blogissani käsittelen vauva-arkea ja intohimojani: fitnesstä, sisustusta, muotia ja kauneutta, koiria, unelmiani.

JenniKatrinan elämää ♥

maanantai 28. syyskuuta 2015

Minunkin positiivisuusterveiset :)

Mun piti koko viime viikko saada tämä blogiteksti päätökseen, mutta aina olin liian väsynyt viimeistelemään sen. Otsikoksi olin jo laittanut ensin "mihin tämä maailma on menossa?" Viime viikon tapahtumien jälkeen alkoi oikeesti tuntua kauheelle, että miten sairas tämä maailma on. Kukin vastatkoon omista teoistaan ja ajattelutavoistaan, mutta kylläpä on hävettänyt olla lahtelainen. Some täyttyy vihaavista ulkomaalaiskommenteista,  vihaa ja vihaa vaan ilman minkäänlaista oikeaa mielipidettä asialle. Mistä ihmeestä kumpuaa tällainen viha toista ihmistä kohtaan? Toinen toistaan kauheempia uutisia ja tuntuu, ettei facea huvita kohta enää avatakaan ja lukea uutisia. Jossain vanhempi oli raiskannut alle viisivuotiaan lapsensa, kuopiolainen äiti ei joutunut edes syytteeseen kahden lapsensa taposta. ja vasta nyt menee eduskuntaan ehdotus rangaistusten kiristämisestä. Onneksi menee. Erääseen ryhmään oli kirjoitettu kuinka pienimmästä syystä oli tehty vanhemmasta lastensuojeluilmoitus kun lapsella oli ollut mustelmia, koska tälle vain tuli mustelmia todella helposti. Tiedä aina kaikkien asioiden totuutta, mutta ei ole aina nämä asiat oikeassa suhteessa ja itselle alkaa negatiiviset uutiset olla jo liikaa. Omalla käytökselläni haluan tuoda edes jotain positiivista muille ja lähinnä itse keskittyä positiivisiin asioihin. Minulla itselläni on varmastikin vahvat stereotypiat, mutta en minä koskaan tieten tahtoen kenellekään pahaa toivo. Olen itsekin sitä mieltä, että rajat täytyy ehkä sulkea kun kaikkia pakolaisia ei vaan enää voida ottaa vastaan. Ymmärrän ihmisten pelot pakolaisasiasta, mutta mitä ihmettä nämä suomalaiset tällaisesta käytöksestä saa? Tehdä pakolaisten vastaanottotilaisuudesta naamiaiset! Ja riehua siellä itsensä maailman kartalle ja pelotella lapset ja toiset suomalaiset? Virkavallalle ei ole kenestäkään muusta haittaa, kun suomalaisista itsestään. Miten näiden pakolaisten tulo konkreettisesti vaikuttaa näiden suomalaisten elämään? Valitetaan, että ne vie meidän työt ja naiset. Menkääpä itse tekemään ne hommat, joita nämä pakolaiset tekee, ei ne kelpaa suomalaisille. Ja miehet, jos ne muka vie teidän naiset, niin tehkää jotain asialle, että ne haluais teidät?! Pelkkää vihamielisyyttä ja typerää käytöstä jossain facebookin keskustelupalstoilla ihmisiltä, jotka vaan ilmaisevat vihaansa vailla kunnon järkiperusteita. Ja joukossa tyhmyys tiivistyy. Itse olen ihan totaalisen kyllästynyt tähän negatiivisuuteen.


Onneksi itsellä on monta positiivisuuden aihetta. Toinen on tietysti tämä vauva, mutta toinen on se, että meidän isä pääsee ensi viikolla kotihoitoon <3 Isän sairastumisesta aivoverenvuotoon tulee ensi viikolla viisi kuukautta ja ensi viikolla isä pääsee kotiin. Tämä mahdollistuu osapäiväisen kodinhoitajan avulla. Siis sinä aikana kun äiti on töissä. Elämä on nyt tätä eikä isä koskaan palaudu täysin ennalleen, mutta ollaan tämänhetkisestä tilanteesta enemmän kuin kiitollisia. Voi kun voisi vaan enemmän käydä kotona ja olla äidin tukena mutta koti on kaukana :( Matkustaminen ei nyt eikä varsinkaan jatkossa ole niin yksiselitteistä. 

Olen niin kiitollinen, että on juuri tämä päivä, sillä tämä päivä on ihan juuri nyt paras päivä <3 Niinkuin Mike Monroe sanoi, että tämä päivä on paras päivä. Mulla se kyllä on. Olen kotiutunut todella hyvin jo Lahteen ja niin ihanaa kuin suhteen alkuhuuma olikin, eletään Jonin kanssa nyt ihan yhteisen taipaleemme parasta aikaa. En haluaisi elää missään muussa hetkessä kuin tässä. 

Viime viikolla alkoi taas uusi sarja, ja nyt sairaslomalla on ollut aikaa katsoa tv.tä. Maria Veitola oli yökylässä Renny Harlinin luona ja Renny kertoi siinä ihmissuhteistaan. Vime aikoina olen taas jälleen miettinyt niitä ihmissuhteita, jotka ovat katkenneet ja Renny kiteytti siinä hyvin ajatuksiaan, joihin yhdyn tosi paljon. Tiettyyn aikaan asti sitä suri katkenneita ihmissuhteitaan. Olen kirjoittanut tästä jo aiemminkin, että tiettyyn pisteeseen asti yrittää näitä suhteita elvyttää, mutta jossain vaiheessa on parasta vain päästää irti. Miksi käyttää hirmuinen energiaa yrittää korjata joitain asioita ja yrittää tulla toista vastaan, kun huomaat, ettei siihen mitkään ponnistelut auta ja väsytät vain itsesi. Tässäkin se positiivisuus, miksi käyttää kauhea aika ja vaiva ihmiseen, joka tuo sinulle pelkkää negatiivisuutta. Jos et ole arvostusta hänen mielestään ansainnut, niin ansaitsetko omasta mielestäsi. Renny sanoi jaksossa, ettei hän kaipaa ympärilleen laajaa tuttavapiiriä. Tärkeintä on, kun on se kourallinen rakkaita ihmisiä, joille voit antaa kaikkesi ja jotka antavat rakkautta sinun elämään. Joiden kanssa saat olla oma aito itsesi ja silloin vaikka mitä tahansa maailmassa tapahtuisi, se ei pysty sinun rauhaasi järkyttämään. Onneksi minulla on ne muutamat rakkaat ihmiset ja sen muurin suojassa minulla on maailman parasta olla <3 


Tähän sinä rakas olet tervetullut






Me ei enää maltettu odottaa ja meidän makkari muuntautui viikonloppuna vauvan huoneeksi <3 Nyt on jo oikeastaan kaikki hankinnat kasassa. Nyt voisi vauva vielä rauhassa kypsyä. Sänky siirrettiin keskeltä ikkunan viereen ja yöpöydät lipaston jatkoksi. Ihan hyvin mahtuu kaikki makkariin ja nyt on sopivasti lipastokin laskutilana hoitopöydälle. Me haluttiin ehdottomasti hoitopöytä Mindyn takia. Mindy ei ollut pahemmin ees ihmeissään uudelleenjärjestelyistä. Koiran opettaminen pois sängystä on edelleenkin iso kysymysmerkki. Nyt vain vaihdettiin Mindyn portaaksi eri rahi... eli vihreää valoa edelleen koiralle. On kuulkaas sydäntä raastava juttu. Tiiän, mitä moni aattelee. Mutta on vaan tosi vaikeaa opettaa tuo tuhisija vierestä pois. Mutta nyt on siis vauvan huone valmis ja vauvan vaatteet pesty. Ja olihan rankkaa jo tällä mahalla. Kuten minun ystävät sanoi, niin ihan hyvä että tehtiin jo nyt. Vielä isommalla mahalla ois todellinen ponnistus. Ja nyt päästään jo fiilistelemään ja totuttautumaan. 


Minä olen huomenna palaamassa töihin melkein kahden viikon sairasloman jälkeen. Suoraan sanottuna, odotan kauhunsekaisin tuntein miten ihmeessä jaksan istua kahdeksan tuntia. On mukavaa päästä ihmisten ilmoille ja tietyllä tavalla päästä viimeistelemään työt ennen äippälomalle jääntiä. Selkä ja vatsa on ihan selkeästi paremmat nyt kun olen saanut levätä, mutta hirvittää kyllä miten nuo päivät jaksaa tsempata. Joni kokosi eilen vauvansängyn ja minä sitten "koristelin" sen ja tuon ähräämisen aikana jouduin levähtämään tuon tuosta. Maha ei ole vielä tätä isompi mutta hengistystä ahdistaa jo ihan hurjana, ja mietin vain miten tukalaksi olo mahan kanssa käy. Olen aamupäivällä touhunnut pakolliset askareet ja syönnin päätteeksi olen taas aivan puhki. Kauhulla odotan miten pidän itsensi töissä hereillä kun ei pääsekään köllähtämään pitkälleen joka käänteessä :/ No huomenna se nähdään. Nyt Mindyn viereen ruokalevolle ja illalla lähden pistäytymään Lahden talvivauvojen mama-treffeillä :) Tänään aika taas etsiä jakut ja business- vaatteet lökäpöksyjen tilalle. Vajaa seitsemän viikkoa vielä töitä ja olen päättänyt, että yhden ainutta mama-työvaatetta en enää osta! :)


tiistai 22. syyskuuta 2015

No nyt on hienot!

Kolmen kuukauden tauon jälkeen mulla on Oonan tekemät ripset taas. Eikä laitossa minkäänlaisia kirvelyitä :) Viime yönä vauva valvotti jumpallaan ja mulla pakotti taas joka kolkkaa, joten itseasiassa nukuin hoitotuolissa varmaan tunnin. Vaikka vauva myhki taas koko ajan :) Tekipä päikkärit terää :) Merkkinä Oonalla on LashLovers ja kaarevuus minulla Custom curves pituudella 9 mm ja sivuilla 7 ja 8 mm.  Mulla omat ripset on tosi tönköt ja lyhyet, joten lyhytripsiselle just tuo kaarevuus on tosi hyvä. Ajan Oonamarias´iin pystyy varaamaan kätevästi täältä http://oonamarias.simplybook.me/index/about







Onpa kiva olla TÄYSIN meikittä!! :)

Pötköttelyn ja pakollisten kotitouhujen ja Mindyn ulkoilutuksen ohella ajattelin alkaa jo pikkuhiljaa pesemään vauvan vaatteita, ettei kaikki jäisi ihan viimetippaan. Isommat hankinnat on jo tehty, paitsi pinnis on edelleenkin vielä Lastentarvikkeessa, haetaan se sitten vasta hieman lähempänä laskettua aikaa. Tänään on ollut vatsan kanssa taas hiemann huonompi päivä, mutta sehän vaan kertoo, että täytyy muistaa vaan levätä. Tänään oli leffavuorossa Sarah Jessica Parkerin I don´t know how she does it- komedia, jossa uranainen tasapainottelee nousujohteisen uran ja perheen välillä :)



Eilen kävin pitkästä aikaa kirjastossa ja mukaan tarttui tällainen kavalkadi :D



Kulutetaan nyt tv.tä ennen kirjaa, yksi minun lempisarjoista alkaa :) Uusinta, mutta tänään vuorossa taas huikea itsensä voittamisen tarina. Nämä on niin motivoivia, hatunnosto näille ihmisille! 



Mirva

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Fitness-viikonloppu?


Eilen on olleet Jyväskylässä Fitness-kisojen karsinnat ja itellä oli myöskin jännääminen varsinkin sitä Bikiniä kuuden aikaan, sillä ystäväni Tanja oli siellä kisaamassa. Ja niinhän se Tanja nappas voiton koko omassa sarjassaan. Onnittelut Tanjalle! Kolmen viikon päästä siis kisoja katsomaan kotikonnuille :)


Kyllähän nyt kisojen aikaan täytyy sanoa, että hirmuisesti tekisi mieli salille, mutta nyt täytyy  vaan muistaa, että sen aika tulee kyllä vielä :) Tähänpä väliin on hyvä sitten upata muutamia hieman erilaisia kuvia viikonlopulta :D




Vatsa-, selkä-, hartia ja ties minkä kipujen lisäksi mulla on ollut nyt jo nelisen päivää mahdottomat kivut jaloissa. Eilen pidin jalassa ZeroPointteja, ja tuntui että ne auttoi ihan hiukkasen noihin kipuihin. Tänään on ollut aamusta lähtien lisänä päänsärky, joten odotan kyllä innolla huomista hierojaa. 











Kuvia Mindyn ja iskän "yritäppä ottaa multa pallo" - leikistä. Viikonloppuna on ollut mitä parhaat kelit, harmi, olisi ollut niin ihanteellinen sää viettää aikaa paljon ulkona ja tehdä pitkiä lenkkejä. Oon yrittänyt kuitenkin tehdä pienenpienet lenkit Mindyn kanssa rauhalliseen tahtiin, ja edes vähän seisatella tai istua ulkona.  Aika pian minua kuitenkin viedään takaisin pötköttelemään.



Oon nyt tosi paljon pohtinut tuota kynsiasiaa ja tulin eilen siihen tulokseen, että jätän kynsien teon suosiolla ammattilaiselle erityisesti nyt raskausaikana. Oon aikoinani ottanut paljonkin Kajaanissa kynsiä ja muutaman kerran täällä Lahdessa asuessanikin kaverillani Janitalla. Mulla on ollut kynsivehkeet vajaa pari vuotta ja itelleni oon intoutunut tekemään kynnet aina silloin tällöin. Nyt en halunnut ottaa minkäänlaista riskiä ja niimpä varasinkin kynsiajan  Kynsisalonki Janita Kalliolle Heinolaan :) Ja tulihan näistä päheät, just sellaset mitä toivoin :)









Pari tuntia istumista ja pikkuinen happihyppely tien toisella puolella Merrasjärven rannalla ja sittenpä näkymä on ollutkin taas tämä loppupäivän. Tähän pakkolepoon alkaa tottua :) Onneksi ei oikeastaan edes harmita tämä pakkolepo, sillä kroppa kyllä muistuttaa, että näin se nyt vaan menee. 



Oloasussa on joutunut jo poikkeamaan Jonin vaatekaapille :D


Minä kamala vaimo pakotin tänään rakkaan mieheni golffaamaan :) Kesä on ollut niin kiireinen, ettei Joni ole ehtinyt kovinkaan moneen kertaan tänä kesänä pelaamaan. On ollut varmasti ennätyskesä. Eilen kun säätiedotusta katselin, niin tällaisen kauhean ohjelmanumeron Jonskulle järjestin hahaha. Kentältä tuli juuri äsken sangen hyväntuulinen mies :) Minä oon taasen niin jumissa, että saan jo minihieronnan huomista hierojaa odotellessa. 

Mukavaa viikonalkua! Liikkukaa te muut ketkä voitte :)

Mirva

perjantai 18. syyskuuta 2015

Rakastan sokeria!!

Meiän aamupäiväinen lenkki ei menny ihan putkeen. Mindy ehti just tarpeensa tehdä kun salama iski, niin no, ku kirkkaalta taivaalta. Oltiin ehitty ottaa iloinen starttipose molemmista pinkeissä, että nyt sitä mennään. Pistin Mindylle Rukan valjaat, ettei minun mahaan sattuisi ja olisi rauhallinen lenkki. Ensin säikähti Mindy ja sitten minä. Hädässä sitä yrittää urheilusuorituksiin ja kokeilin ottaa pari juoksuaskelta ku pelotti niin pirusti, mutta olipa kyllä virhe. Minä pelkään muutenki ukkosta, nyt oli eka kerta ku jäätiin ihan sen alle. Ja jos se nyt löis ku on raskaana :/ Tuntu että nyt tippuu koko maha. Ei oo kivaa :( Mindy raasu :( 




Ei oltu sokerista, mutta Mindy oli lenkin lyhyydestä ja ukkosesta ihan kummissaan.

 

Sokeri ja sokeri. Yks minun avioliitoista :/ Kävin viikko sitten sokerirasitustatestissä ja odotin tuloksia kauhunsekaisin tuntein. Minä oon aina ollut ihan naimisissa tuon sokerin kanssa, ja vaikka tiiän, että varsinkaan nyt se ei todellakaan oo hyväksi, niin nyt minun sokerin syönti vasta älytöntä on. Päivästä ei tuu mitään jos ei saa herkutella. Munkkia, karkkia, jätskiä, lättyjä... Mullei oo ollu raskaudessa erityisiä mielitekoja, mitä nyt vaan sokeria enemmän. Mietin, että kun niin monet ennen elämään kuuluneet asiat on täytynyt jättää pois, niin mitä sitten jää jos ei edes saa herkutella. Ja sit kun ne tulokset tuli, oisin ehkä sittenkin toivonu että ne ois ollu jotain muuta :D Olis tullu ihan kunnon kielto ja tolkku tähän touhuun. Minun sokeriarvot oli aivan ihanteelliset, terkkari ylisti niitä! Eli herkuttelu jatkukoon! :D On se ihme, että minun paino on noussu vaan kaheksan kiloa, sitä se tällä hetkellä näyttää. 

Lohdutus kastuneelle 

Oon ollu raskauden aikana jotenki tosi arka käyttämään hajuvesiä iholle, värjäämään hiuksia tai laittamaan geelikynsiä. Meikannut oon kuitenkin koko raskauden ihan normaalisti. Lomaviikolla kävin minun hyvän ystävän Niinan luona Kajaanissa kampaajalla, Kampaamo Kruunussa. Silloinkin Niina raidoitti, kun en uskaltanut värjätä, ja tulipa taas niin hyvä lopputulos :) Ihan maailman paras kampaaja <3  Eksyin HUS.in sivuille ja sieltä löysin maininnan, että rakennekynnet olisi turvallisia raskauden aikan, ja kyllä minä sit päätin että voisin ne kuitenkin raskauden aikanakin laittaa. Mun piti laittaa ne tänään, mutta jokainen päivä on aina mentävä kunnon mukaan, enkä sitten näin illalla enää alkanut jaksaa värkätä niitä. Oon kuitenkin aika hidas, kun niitä niin harvoin teen, mulla helposti vierähtää niissä se kolmituntinen.  

Nyt kun oon keskiviikosta möllöttänyt kotona, lähdin iltapäivällä pistäytymään maaseudun rauhassa ystäväni Tanjan luona. Tuli istuttua kahvikupposen äärellä se parituntinen ja pienet käppäilyt pihalla saikin minun vatsan ihan kivikovaksi. Nyt taas sit hölläillään. Mut ihana oli höpötellä ja nauraa maha kippurassa, ja parantaa maailmaa <3




Tanjan heppoja. Minä oon aina vähän pelännyt hevosia, mutta tämän Albinon kanssa meillä oli yhteistä. Sekin oli raskaana <3 Tosin yli neljä kuukautta jäljessä minua :)

Aina jossain vaiheessa iskee masennus, kun on monia asioita mitä ei raskauden vuoksi voi tehdä. Onneksi toi herkuttelu ei nyt ole pannassa, vaikkakaan ei kyllä kannattais, kun nyt vahvasti alkaa näyttää siltä, että minun liikkumiset on nyt liikuttu. Oli ihanaa, kun Joni sanoi, että mun pitäis nyt varata itelleni jotain kivaa hemmottelua vastapainoksi kaikelle sille, mitä nyt en voi tehdä. Hierontaa oon miettinyt jo jonkun aikaa, kun vaivoja alkaa olla ja oleminen jo ihan kiitettävän tukalaa. Varasinkinpa nyt ensi maanantaille hierojan. Varasin myös ripsiajan tiistaille, mitä oon myöskin miettinyt jo muutaman viikon, mutta en ole vielä raskinut. Haluan saada jotain hemmottelua nyt ittelleni. Oonpahan säästänyt esimerkiksi alkoholissa sievoiset summat, joten oon kyllä ripset ansainnut!!! :D Kaikenlisäksi varattin kirpparilta myyntipöytä, mistä on myöskin puhuttu pitkään. Säästämistä vauvaa varten kyllä riittää ja tulevaa kotiaikaa varten, mutta täytyy ajatella myös itseään. Hemmotellaan itseä nyt vaikkapa sitten noilla säästöillä mitä kirpparista saa, luulis tuolta jonkun verran rahaa myynneistä tulevan. 

Minun ripset on tosi harvat, joten oon tykästynyt uusiin volyymiripsiin. Oon muutaman kerran käynyt täällä Lahdessa uudessa kauneussalongissa Oonamaria´s. http://www.oonamarias.com/ Oon tykännyt tosi paljon, jälki on hyvää ja tilat miellyttävät. Klassiset ripset mulla on ollu monesti ja Oona tekikin mulle ekan kerran hääripset volyymeilla kesäkuussa. Pysyvyys volyymiripsissa on ainakin mulla huomattavasti klassisia ripsiä parempi, ja ripsitupsut on paljon kevyempiä kuin klassisissa. Nyt kun oon kotona ja olo niin ja näin, ei jaksa laittautua ja on kiva katsoa itseä peiliin, kun siellä on aina kauniit ja terhakat silmät :) Ripset helpottaa niin paljon elämää ja saa katseeseen heti eloa. Mulla on pigmentoidut kulmat, joten nyt voi näyttää hyvältä täysin laittautumatta :) 






Vauva myhkää masussa nyt sen verran, että keskittyminen herpaantuu :) Kauan odotettu Posse alkoi ja alanpa nyt keskittymään siihen. Jospa vatsakivut olisi ihan normaaleja, toivotaan että olo levon myötä taas pikkuisen helpottaa. 

Ihanaa viikonloppua kaikille, muistakaa rentoutua! <3