Blogissani käsittelen vauva-arkea ja intohimojani: fitnesstä, sisustusta, muotia ja kauneutta, koiria, unelmiani.

JenniKatrinan elämää ♥

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Jouluperinteet


Vuoden viimeinen Mammalandian yhteistyöpostaus on aiheeltaan joulu. Nyt on jouluhullulle tekemistä pysyä aisoissa :) Aloitin luonnostelemaan postausta keskiviikkona, kuvia otin tänään pitkin päivää. Nyt olen aika herkällä mielellä. Olemme tulleet Kauneimmista Joululauluista, ja olen juuri soittanut isälle ja äidille. 


Vietän nyt toista jouluani oman perheen kesken. Tämä on Viivin toinen joulu. Viime jouluna Viivi oli ihan vastasyntynyt. Tästä joulusta ei Viiville vielä jää muistikuvaa eikä hänellä vielä ole ymmärrystä Joulupukista, mutta uskon hänenkin aistivan, että tässä ajassa on jotain todella erityistä, kun ollaan erityisen hyvällä mielellä ja laulellaan ja leikitään erityyppisien kappaleiden tahtiin. Meillä on jo kolmatta vuotta valkoinen muovikuusi. Kotona meillä oli aina isän hankkima aito kuusi ja eihän sitä tuoksua voita mikään. Mutta kyllä ihanan joulutunnelman saa muovikuusellakin. Varmasti viimeistään nyt kun koristeltiin kuusi, Viivi ymmärtää, että nyt on juhla <3

Perinteet luo turvaa ja viime joulu oli minulle kova paikka, kun kaikki perinteet muuttuivat kerralla. Ensimmäinen joulu erossa lapsuuskodista ja omista vanhemmista ja kaikista niistä perinteistä. Ja vielä kun ei ollut yhtään lunta. Mutta niin vain sydämestään löysi sen aidon joulun hengen <3 Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä.



Minulle on tärkeitä kaikki ne joululevyt mitä lapsena kuuntelin. Otan vastaan uusiakin kappaleita, mutta huomaan, että näistä lapsuusajan joululevyistä ja mitkä tuovat mieleen kodin, löydän sen joulutunnelman. Näitä kappaleita haluan tuoda tutuksi myös Viiville, ja Joni tietää, että nämä on minulle niin tärkeitä, että minä saan aika pitkälti päättää mitä joulumusiikkia meillä kuunnellaan :)


Olen tuonut hyvin monet lapsuusperinteet meidänkin kotiin. Ensimmäisenä Adventtina käydään aina kirkossa. Adventtikynttelikkö on esillä koko joulukuun. Jokaisena adventtina kynttilää poltetaan vain jumalanpalveluksen ajan, (Kuuntelen aina jumalanpalveluksen Kajaanin kirkosta) ja jouluaattona kynttelikkö saa sitten palaa loppuun :) Neljäntenä Adventtina tietysti aina Kauneimmat Joululaulut. Tähdet saa ripustaa vasta ensimmäiseksi adventiksi. Vasta viimeisellä jouluviikolla viritän joulun täyteen koristukseensa. Jouluaattona täytyy nousta aikaisin, että päivä olisi mahdollisimman pitkä :) Jouluaattona täytyy laittaa itsensä kauniiksi, vaikka varsinaista juhla-asua en kuitenkaan pue. Viiville tonttupuku tietenkin <3 Ja Mindylle punainen rusetti.



 Meillä kotona koristeltiin kuusi aina vasta aattona. Me koristellaan kuusi yleensä aina neljännen adventin viikonloppuna. Kinkku paistetaan itse tottakai. Riisipuurot ja kaikki perinteiset herkut. Syön kaikkea, koska se kuuluu jouluun. Paitsi limppua. Karjalanpaisti on meidän perinteistä jäänyt pois, mutta mäti on uusi perinne. Pöytä katetaan aina viimeisen päälle jokaiselle ruualle ja kahville, ja asukin on tietysti jouluinen. Minulla näkee harvoin punaista, mutta aattona olen punaisissa. Ja tonttulakki päässä :) Sama punainen pätee myös sisustukseen, meillä nähdään punaista vain jouluna.  Silloin ainakin osa hopeisista ja valkoisista kynttilöistä ja kukista saa väistyä. Jouluaattoaamuna kuunnellaan tonttulauluja ja iltaa kohden musiikki vaihtuu hartaampaan. Joulurauhan julistus, Lumiukko. Joulurauhan julistuksen jälkeen ei saa enää soitella ystäville tai viesteillä. Klo 12 alkaa Joulurauha ja oman perheen aika <3 Jouluaattona ja Joulupäivänä ei kyläillä. Olen monissa asioissa hyvin konservatiivi, ja onneksi Jonikin. Pidetään kiinni vanhanaikaisista "vierailusäännöistä". 


Mieli on hyvä ja hellä. Jouluaatossa on taikaa. Kaikki näyttää aivan erilaiselta <3 Sininen hetki on aina fiilistelyn paikka. Haudalla käydään hämärän tullessa ja jouluaaton hartaus kuuluu ohjelmaan. Kuulutaan evankelisluterilaisteen kirkkoon ja uskon perinteet ovat erityisen tärkeitä jouluna. Jouluevankeliumia ei lueta kuitenkaan kotona, sillä tämä  me kuullaan kirkossa. Kirkon jälkeen sytytellään kaikki kynttilät. Joulusauna kynttilän valossa <3 Ja ne lahjat <3 Jouluaattona jännittää vieläkin. Meidän joulu noudattaa hyvin vahvasti samaa kaavaa mikä meillä kotona oli, mutta on ollut myös mukava tuoda meidän omia, uusia perinteitä. Aika muuttuu, eikä tietenkään meidän perinteet voi olla samanlaiset. 


Tänä jouluna meillä ei vielä käy pukki, mutta uskon, että ensi vuonna käy, joten ensi vuonna ohjelmaa on niin paljon enemmän, niin kirkko voi silloin jäädä välistä. Lapsen kanssa muutenkin, on aina muuttuvia tekijöitä, joten ei minulle kauheaa ole, jos joulu ei aina noudata totuttua kaavaa. Meillä kotona lahjat jaettiin aina suhteellisen myöhään, joten jatkossa kaikki rytmittyy sen mukaan monelta pukki käy. Täytyyhän lahjoilla jaksaa leikkiäkin. Minulle on tosi tärkeää hössöttää lahjoilla. Varsinkin nyt, kun pääsen näkemään sitä lapsen riemua lahjoista. Kiva on saada lahjoja itsekin, mutta lahjojen ostelu, paketoiminen ja kaikki siihen liittyvä jännitys on paljon parempaa kuin omat lahjat. Ja miten jännä onkaan ensi joulu, kun Viivi jo ymmärtää pukin. Aijai. Ensi jouluna olen varmaan itsekin posket punaisina jännityksestä <3


Odotan joulua aina niin kovin, joten mulla on aina pienoinen ahdistus kun joulu loppuu. Joulupäivänäki kaikki katetaan kauniisti, mutta joulupäivänä huomaa, ettei päivää enää huvita hössöttää samalla pieteetillä kuin jouluaattona. Tapanina ei syödä enää jouluruokaa. Tapanin illaksi ollaankin jo sovittu ystäväperheen kanssa Mirvan Masennuksen karkottajaiset. :D


Joulu. Juhlavalmistautuminen. Perinohjainen valmistautuminen kuten mihin tahansa juhlaan. Mutta joulu on suurin juhla. Lahjat, ystävällisyys, perhe, harras mieli, lapsenomainen usko hyvyyteen ja satumaisuuteen. Ihana höpsö fiilis mutta samalla hartaus. Lapsenmieltä, taikuutta, pyhää sanomaa, kiitollisuutta, mutta tänä vuonna myös ikävän tunnetta läheisiin. Tänä vuonna odotan ihan mahdottoman paljon joululastenohjelmia :)


Yksi tärkeä perinne on tottakai koristeet. Viime vuoden joulupostaus löytyy muuten TÄÄLTÄ. Tänä vuonna on ilmiselvää, että koristella on täytynyt hillitymmin. Tavarat ei ehkä ole niin nätisti sommiteltu ja matalimmat pöydät lämmittää tyhjyyttään sattuneesta syystä :)


Nämä kaverukset pääsevät ainoina koristeina Viivin ulottuville, koska ovat pehmeitä :) Ei Viivi juuri Näihin koske kun tietää että ei saa koskea. Riskiä ei kuitenkaan halua ottaa, joten koristeiden aika tulee vielä :)


Eilen lauantaina tehtiin niin perusteellinen joulusiivous kun vaan flunssassa voitiin. Tänään leivottiin ja koristeltiin kuusi tonttulaulujen soidessa. Illalla oli tunteikkaat Kauneimmat Joululaulut. Viivi ilahdutti kirkkokansaaa olemuksellaan :) Kirkko ja laulut on aina aikaa mikä herkistää. Joulu on niin ihana aika, mutta tänä vuonna myös haikeaa aikaa kun omia vanhempia ja siskoa lapsineen kaipaa erityisen paljon. Heti kirkon päätyttyä piti soittaa isälle ja äidille, niin ikävä vähän hellitti. Jospa Luoja suo että saadaan viettää vielä monet yhteiset joulut koko perheellä Puolangalla.


Ihanaa ja siunattua joulua kaikki lukijani! <3

Nämä ylläolevat kuvat on viime joululta <3


Mammalandian joulukuun yhteistyöpostaus

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Mitä meille kuuluu?



Mitä meille kuuluu? Ihan normaali arkea. Perusarkea, joka on tuki ja turva tuiskussa ja tuiverruksessa. Maailmalla tapahtuu ja niin kai aina. Olen halunnut sulkea edelleen pois kaikkea raskasta ja mikä tuottaa mielipahaa. Yhtenä viittauksena tästä uutiset, mistä olen kirjoittanut teille jo monta kertaa aikaisemminkin. Maailma tuntuu täyttyvän kaikella negatiivisuudella, mutta onneksi omalla mielellä ja teoilla pystyy vaikuttamaan moniin asioihin. Toisena viittauksena tämä blogi. Sinä lukija oletkin varmaan ihmettellyt blogihiljaisuutta. Yksi iso teko itsellä tähän rauhanhakemiseen on ollut tekemättä jättäminen. En ole pitänyt blogia nyt kuukauteen. 



Olen ollut sovitulla tauolla blogista Mammalandian kanssa. Blogi ei ole vain kirjoittamista. Se on ajatustyötä, mitä tehdään päivittäin. Aktiivisimpina kirjoitusjaksoinani aina puhelin mukana, jos tulee jokin kuvan tarvis johonkin päivitykseen. Se meni jopa niin, että aina oli joko mielessä seuraava aihe, ja tiesi mitä kuvia haluaa seuraavaksi ottaa. Tai tekstin aihe syntyi hetken mielijohteesta. Vertaan blogia pieneen biisin tekemiseen. Keksitään aihe, kuvataan, kirjoitetaan, saat ahaa elämyksiä tai tahkoat luomisen tuskassasi, muokkaat kuvia, muokkaat tekstiä, saat taas ahaa elämyksiä tai teet isoja muutoksia, joskus teksti on vaikeaa, joskus syntyy nuin vain, jossain vaiheessa teksti on valmis, jaat sen ylpeänä ja onnellisena, ja joskus tuntuu, ettet kertakaikkiaan ilkeä edes julkaista tekstiä, odotat kenties sydänsyrjällään minkä vastaanoton tekstistä saat ja vertaat jälkikäteen tai jopa reaaliajassa minkäverran teksti sai lukijoita. Olikohan se nyt hyvä vai ei. Mikä mieli itselle jäi. Tulipaha taas tehtyä. Työlästä, mutta kuitenkin palkitsevaa. Vai onko se aina palkitsevaa? Entä kun bloggaaminen alkaa käydä jo taakaksi ja ahdistavaksi?


Käytän aikaa kuvien muokkaamiseen (paitsi tässä postauksessa kun aikaa ei ollut :D) ja siihen, minkälaisessa ympäristössä kuvan otan. En tee postauksia, missä itse poseeraan asennoissa. En ainakaan tällä hetkellä. Itselle se olisi tosi teennäistä. En koskaan julkaise kuvia, missä on sotkua. Se ei anna realistista kuvaa miltä meillä arkena näyttää. Enhän koskaan kutsu vieraitakaan, ilman että meillä on siivottu. Haluan kutsua vieraan ja lukijan siistiin kotiin. En kuvaa sotkukuvia. En vain halua. 



Meille kuuluu oikeasti tosi hyvää. On ihanaa arkea. Haluan elää juuri tätä, haluan keskittyä vain tähän. Päivät on pitkiä, ja onhan nämä paljon puhutut ruuhkavuodet yhtä kaaosta. Koti on pienessä sotkussa koko ajan, kaikelle on aikaa liian vähän. Mutta hyvin on pärjätty ja hyvin on jaksettu. Arki on lähtenyt tosi hyvin käyntiin kuitenkin. Hoitopaikka on aivan ihana ja minusta on mukavaa käydä töissä, vaikka koko ajan onkin kiire. Elämä on kuitenkin hyvässä rytmissä. Kaikki on asettunut hyvin uomiinsa. Arki on mukavaa ja kaikkea jaksaa hyvin, kun ei ole liikaa ylimääräistä. Blogi on ollut ylimääräistä, ja se on ollut pakko jättää pois, jotta jaksaa. Sen hetken kun tyttö on saatu nukkumaan, haluan järjestellä kotia, käydä koiran kanssa lenkillä, käydä salilla tai vain löhötä sohvalla kullan kanssa. Blogi alkoi käydä jo liian raskaaksi. Yhtäkkiä oli tunne, ettei mulla ole mitään sanottavaa.

Rakas ystävä Jossu ja Vimpula <3


Arjessa on ollut ihania valopilkkuja <3 On vietetty iki-ihanat Viivin 1. v synttärit, ensimmäinen isänpäivä ja on tulossa ihana joulu, Viivin toinen joulu. Jonin lasten kanssa on kaikki hyvin, perheelle kuuluu hyvää, on rauhaa ja rakkautta <3 Joulua on laitettu rennommin kuin yleensä ja odottaen. Jouluperinteistä kirjoitan sitten seuraavaksi laajemman postauksen. Kun ilmoitin Mammalandialle, että jään blogista tauolle, tämä on ollut minulle uskomattoman vapauttavaa. Blogi alkoi olla mielessä koko ajan ja deadlinet puski koko ajan päällä, ja minulle iski ähky ja ahdistus. Yhtäkkiä olin aivan turta ja tukossa. Otin aikalisän. En oo miettinyt blogia juuri yhtään.



Yhtäkkiä kun istahdin tähän koneen ääreen, ajatus taas virtaa. Mutta en tiedä jatkosta. On käynyt aina välissä mielessä, mitä teen, lopetanko kokonaan. Teen sitä ajatustyötä edelleen. Vielä en ole tehnyt päätöstä. Kun on bloggaajanyhteisössä, ei vain voi pitää mielivaltaisia taukoja. Tämä on harrastus, mutta olen tehnyt bloggaajasopimuksen, ja minun on noudatettava sääntöjä kuin työnantajaan. Kiitos tästä joustosta Mammalandialle minkä sain. Jos muuten mietit bloggaamista äitiyhteisössä, niin Mammalandiassa on joustava ja lämmin ilmapiiri. Kukaan ei höngi sinun niskaan ja blogin aiheet saat päättää hyvin vapaasti :) Mikäli jaksaminen ja kiire ei anna minulle puitteita jatkaa, niin blogi jää kuitenkin voimaan ja kirjoittelen kun siltä tuntuu.


Kirjoittelin paljon vielä äitiyslomalla ollessani sairaskierteestäni ja sairastelukierre paheni tottakai töiden alettua. Minulle tuli aivan sietämättömät lihas- ja nivelkivut, töissä olin parina päivänä niin kipeä, etten pystynyt istumaan. Kävin kaikenmaailman kokeissa ja kuvauksissa, kauheasta magneettikuvasta lähtien. Siinä vaiheessa kun pääsin jo kuvauksiin, kivut olivat jo hellittäneet maksimikivusta. Kuvista ei paljastunut MITÄÄN. Itse selitän kivut hyvin vahvasti niveltulehdeksella, mutta tulehdus oli varmastikin ehtinyt mennä jo ohi testien hetkellä. Nyt olen voinut tosi paljon paremmin, töihinpaluu- ja -blogistressi on löysännyt, ja olen liikkunut enemmän ja syönyt terveellisemmin.




Yöt meillä nukutaan pääsääntöisesti edelleen hyvin, paitsi nyt kun Viivi on flunssassa. Heti kun hoito alkoi, Viivi alkoi konttaamaan ja seisomaan, joten nukkumaansaanti on vaikeaa ja Viivi liikkuu ja työstää päivää unissaan. Tämän flunssan ja kotonaolon vuoksi mulla onkin nyt pieni hetki blogiin. Minä kun en koskaan käytä Viivin päiväunia oman nukkumiseen, vaan silloin teen kotitöitä. Ennenkuin alan piparitaikinan tekoon, halusin kuitenkin tulla kertomaan teille tämänhetken fiiliksistäni. 



Jouluun on enää 10 yötä <3

lauantai 19. marraskuuta 2016

Hyvää joulua mulle!



Siis kattokaa mitä sain Siniltä!! Siivousintoilijan onnen päivä! Sini lähetti aivan mahtavan paketin. Olo oli kuin joululahjoja penkoessa! Wheeeeeee!



Paketti sisälsi pölymiekan, kaksi pesupussia kengille, rintaliiveille ja isommille vaatteille, kaksi keittiöriipusta ja kaksi mikrokuitukeittiöliinaa. Tämä paketti tuli kuin tilauksesta, sillä nyt oli paljon pestävää pikkupyykkiä Viiville hoidonaloitukseen. Myöskin yhdet minun valkoiset lenkkarit vaati kipeästi pesua. Oon muuten tehnyt tämän postauksen odottamaan jo kuukausi sitten, kun Viivin hoito ei vielä ollut alkanut :)




Iso pesupussi suojaa alusvaatteita,  sukkia, sukkahousuja, rintaliivejä...  kaikkea pikkupyykkejä tai arkaa pyykkiä.  Moppeja ja mikrokuituliinoja suositellaan myös pestäväksi tässä. Rintaliiveille on oma pussi, joka suojaa kaaritukia.


Kenkäpussin kaksinkertainen verkkokangas suojaa sekä kenkiä että pesukonetta. Molemmille kengille on oltava omat pussit. Nämä kärsii pestä 90 asteessa.



Pölymiekka on pelastus kodin hankaliin kohteisiin. Mahtuu pieniin koloihin. Taivutetaan tarpeen mukaan. Sopii kaikkiin Sini-varsiin. Käytetään kuivana. Käytön jälkeen pöly ravistellaan tai imuroidaan pois. Voi myös pestä  pesupussissa aina 60 asteessa. On muuten ehdoton apu mulle joulusiivoukseen.




Liinariipus on ihan paras. Edelliset koukut tippuivat aina. Inhoan että luutua säilytetään altaassa ja hanan päällä. Kaapissa liina kuivuu riipuksen avulla ilmavammin eikä tipu. Voi pestä astianpesukoneen ruokailuvälinelaatikossa. 



Sinin tuotteet saatu blogin kautta.

Yhteistyössä

tiistai 8. marraskuuta 2016

Juhlaa ja arkea

Uus elämänvaihe näkyy blogissa. Hiljaista.


Arki on lähteny ihan mielettömän hyvin käyntiin. Äiti eikä lapsi oo itkeny yhen ainutta itkua asian vuoksi. Ainakin alun perusteella, Viivi tuntuu ottaneen muutoksin tosi hyvin vastaan. Suhtautuu lähtöihin ja hoitoon jättämiseen tosi hyvin. Ja kotona on ihan tohkeissaan. Ihan samanlainen kuin ennenkin. Hoidossa on ollut ilmeisen aurinkoinen. Toivotaan, että sama meno jatkuu :) Varsinkin nyt kun eka opetteluviikko on takana niin voi jo ottaa vähän rennommin. Ensimmäisinä päivinä mietin miten oonkin ottanut näin hyvin tämän muutoksen. On tosi outoa, etten ole juurikaan ikävöinyt Viiviä päivisin. En ole ehtinyt :D Päivät on eritavalla virkeitä ja toisaalta kun hoitotäti on nuin ihana, niin hoitoon vienti on itseasiassa miellyttävää. Ja hoitopaikka on tosi kätevästi matkan varrella. Hyvältä vaikuttaa.


Ekat päivät olin toki töissä kuin Liisa Ihmemaassa. Toki muutoksia entiseen on hurjana ja itse näin muutoksen omassa oloissani jo ensimmäisen työpäivän aikana väsymyksenä ja muutenkin huonona olona  kropassa. Kropalle iso shokki yhtäkkiä istua pitkä päivä sisällä ruudun ääressä, kun ennen oli tottunut liikkumaan kilometritolkulla vauvan kanssa ja ulkoilemaan. Puhumattakaan uusista rytmeistä, aikatauluttamisesta, yli tunnin työmatkoista, pimeällä ajamisesta, tsemppaamisesta töissä. Töiden päättyminen ja Viivin haku on päivän tähtihetki. Se hymy <3 Kun tullaan kotia lähdetään heti Mindyn kanssa lenkille ja reilu kolmituntinen on melkoista tehoilua. Paljon leikkiä ja hellyyttä tarkan kellon kanssa ja kuulostelua milloin on aika aloittaa iltatoimet. Vanhat rytmisäännöt ei nyt oikein päde, kunkin päivän eri aktiviteetit vaikuttaa ja nukkumaan pääsy vaatii vielä hakemista. Ennen kahdeksaa meillä ei vielä uni tule. Monesti ongelmana on nyt ollut, että silmiä aletaan hieromaan jo kesken nukkumavalmistelujen. Niinhän siinä monesti käy, että tyttö on jo yliväsynyt sänkyynlaitettaessa ja unen haku menee tverkkaamiseksi :D Näin siinä kävi meillekin, hoito kun alkoi niin samassa alkoi kiipeily sängyssä. Mistä se johtuu, et monesti tämä alkaa kun muutoksia tulee?


Muutos on valtava niin meille vanhemmille kuin Viiville, mutta myös Mindylle. Mindy on taas päivät yksin ja aamu vaatii kaksi lenkkiä, jotta Mindy pärjää pitkän päivän yksin. Mindylle shokki on ehkä suurin!  Seurasta puhumattakaan, mutta ruuan ja juoman säännöstelystä, joka täytyy taas opetella uudestaan, kun tietää että täytyy päivä pidättää. Ja tunnistaa taas pimenevästä illasta, milloin kotijoukot saapuu :D Mindyn vatsa on ollut sekaisin ja Mindy on niiin ikäväinen, etten tiedä milloin pystyn lähtemään illalla salille. Siitä puheenollen. Saa nähdä milloin jaksan ekan kerran salille.

Onhan se riittämättömyyden tunne ollut kamala. Niin vähän aikaa kaikille. Kotityöt raskisi aloittaa vasta Viivin mentyä nukkumaan. Parisuhteelle, koiralle, urheilulle ja unellekin täytyy löytyä aikaa. Tähän sattui vielä synttäreiden ja isänpäivän suunnittelu. Aika touhukasta. Mutta onneksi meitä on kaksi jotka tämän arjen jakaa. Kiirettä, mutta ihanaakin. Turvallinen arki. Eiköhän tää tästä. Blogissa minua ei nyt paljon näy, mutta yritän päivittää kuulumisia aina kun ehdin :)




Tekstin kuvat on otettu tasan vuosi sitten. 8.11.2015 Isänpäivänä. Oli viimeinen hetki ottaa nuo kuvat. Neljän päivän päästä oltiin jo synnärillä. 

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Kiitos tästä vuodesta!

Hoitolaukku pakattu. Työvaatteet päivitetty. Korkkarit huollettu. Jakut otettu esiin. Avaimet, parkkiluvat Michael Korssissa. Viivin hoidonalkuun käytetty rahaa... pallljon. En halua edes laskea miten paljon. Valmistelu on tehty huolella niin materiaalisesti kuin henkisesti.

Kiitos tästä isosta vuodesta! Oon tunteillut tätä aihetta läpi vuoden blogissani ja valmistautunut henkisesti kesästä saakka töiden ja hoidon alkuun. Mieli ei ole enää haikea. Vuosi on muistoina sydämessa, kuvissa ja aina tuossa tytössä kun häntä katson. Minun mestariteos <3 Hän on jo iso reipas tyttö. Meille kaikille koettaa uutta ja paljon hyvää. Mieli on hyvä ja odottavainen. Niin kiitollinen olo, että sain tämän kokea ja odotan tulevaa. On ihanaa olla äiti ja huomata, miten paljon täyteläisempi ihminen on, kun töistä viimeisen kerran tähän uuteen elämään lähti.


Ja katsokaa miten osuvan eväslaukun sijoitusneuvoja löysi :D

Tervetuloa uusi arki! :)



keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Mindyn kamat järjestykseen!

Nyt ei tarvi enää metästää Mindyn kadoksissa olevia tarvikkeita ja pompuloita! Reipaskaupan  Tassu Tarvikelaukulla meidän karvavauvan tavarat pysyy järjestyksessä. Turkin puunaus on aina oma Show. Koiran pesupäivä tuottaa aina pientä päänvaivaa. Nyt kun märät ja kylmät ilmat alkaa, monenlaisille takeille ja haalareille on käyttöä. Hankaavat takit tuovat puolestaan mukanaan takkumeren. ja astetta vaativamman turkinhoidon. Kaikenlaista ainetta ja vempainta tarvitaan takkujen selvitykseen. Mindy on jo kuusi ja puoli vuotias ja vasta nyt meillä on Mindylle oma beautybox <3


Näitä pompuloita on sitten moneen lähtöön. Tässä vain murto-osa. Tässä tulevan sesongin pompuloita :) Ja Mindyn hammasharja. Meillä oli kolmisen viikkoa sitten Mindyn hammaskiven poisto. Oli sen verran kallista lystiä, että hampaita täytyy nyt säännöllisesti pestä. Nyt on hammasharjakin tallessa eikä Viivi pääse tätä syömään.



Reipaskaupan paketin mukana tuli myös isompi ja pienempi pussukka. Tähän pikkupussukkaan sain kätevästi Mindyn pompulat erikseen säilöön. On mukava kun eivät ole kosmetiikkapussissa irrallaan, vaan kaikki omalla siistillä paikallaan. Jotkut tykkäävät leikata Coton de tulearin etuhiukset. Meidän mielestä Cotonin etutukka kuuluu saparolle :)



Tuotteita turkinhoitoon on moneen lähtöön. Tarvitaanko näitä oikeasti siis kaikkia?  Minäpäs kerron nyt meidän koko reilun parituntisen turkin pesuoperaation kaikkine vaiheineen. 




Kolme harjaa eri tyyppisiin takkuihin. Vasemmanpuoleista harjaa käytetään useimmiten. Ensin pesen turkin shampoolla, jonka sekoitan erilliseen pulloon reiluun veteen. Shampoopesun teen turkin likaisuudesta riippuen kerran tai kaksi. Hoitoaineen sekoitan myös veteen ja annan vaikuttaa pari minuuttia. Turkin pesuun käytän keltaisuutta poistavaa shampoota. Turkkiin käytän reilustihoitavaa hoitoainetta, sillä violetti shampoo kuivattaa paljon Mindyn hiuksia. Huolellisen huuhtelun jälkeen kuivaan turkin pyyhkeeseen. Cotonit taitaa kaikki riehua itsensä lopulta kuivemmaksi :) Huutakaa heti hep kenen Coton ei tätä tee :D Riehumisen jälkeen suihkutan turkkiin mansikkasuihketta. Mindy rakastaa föönaamista. Ensin föönaan turkkia kuivemmaksi kädellä harjaten ja sen jälkeen otan föönauksen avuksi kuvan vasemmanpuoleisen harjan. Kuvassa oleva vaaleanpunainen koirien TangleTeezer toimii ainakin meillä myös föönausharjana. Turkeille joissa on aluskarva tämä pinkki harja ei mielestäni sovi. Eli teidän ei kannata tähän rahoja haaskata. Näillä molemmilla harjoilla saa turkin käytyä pääpiirteissään läpi ja löydettyä pahimmat takut. Kuvassa olevaa karstaa käytän aika harvoin. Vähän mikä fiilis milloinkin on. Itsepintaisimpiin takkuihin käytän kampaa ja yleensä kamman kärkeä, jolla saan vedettyä ja avattua takut. Meillä Joni tykkää aina ottaa Mindun syliin ja samalla nyppiä sormin takkuja auki. Oikeanpuoleinen saksiharja tuskin lienee näyttelyCotoneille sallittu, mutta sitä käytän silloin tällöin. Ylhäällä kahdenlaiset sakset. Toisilla leikkaan korvista ja varpaiden välistä enimpiä karvoja. Joskus jos takut on oikein pahat, sorrun avaamaan takkuja myös näillä pehmytpäisillä saksilla. Vaikka monet kerran uhkaan, että leikkaan pahimmat takut kokonaan saksilla, niin käytän saksia vain vetäen avaamaan takkuja. Kynsisakset muuten puuttuvat kuvasta. Coton on niin pieni, että itse käytän kissan kynsisaksia. 



Cotonin turkki täytyy harjata säännöllisesti. Eri välineitä siis tarvitaan. Itse pesen turkin kahden viikon välein. Kun arki on muuttunut lapsiperhearjeksi, Mindyn turkin hoitoon on valitettavasti aivan liian vähän aikaa nykyään. Monesti käy niin, että harjauskerrat venyvät liian moneen päivään ja takkuja kertyy. Vaikka lyhyellä karvalla pääsisi helpomalla vauva-arjessa, niin itse olen sitä mieltä, että Cotonin turkin kuuluu olla pitkä.  Ja nyt on sanottava, että en tuomitse heitä jotka leikkaavat Cotonin turkkia. Kukin tyylillään ja tilanteensa mukaan. Onhan Cotonissa muutakin valloittavaa kuin turkki. Turkki on kaunis kuin mikä, mutta onhan Cotonin luonne vertaansa vailla. Minä vain tykkään pitää turkin pitkänä. Köyryselästä ja pitkästä turkista Cotonin tunnistaa. Tykkään kyllä kaikista vastaantulevista Cotoneista, mutta pitkä turkki kääntää päät! Vaikka työtä on paljon ja koira vielä työllistää tätä arkea, niin yritän kuitenkin aina konstilla kuin konstilla saada vältettyä takkujen leikkaamista. Pesupäivä on välillä hermoja raastava, mutta palkitseva. On aivan ihana nähdä turkissa työnsä tulos ja katsoa, kun turkki hulmuaa koiran vipeltäessä. Koirakin tuntuu aina iloitsevan puhtaasta turkista, eikä vain omistajat :)



Paketissa oli esite Reipastalkoista. Reipastuotteilla koulu voi kerätä rahaa luokkaretkeen tai urheiluseura pelireissulle. ReipasTalkoisiin voit tutustua TÄÄLTÄ.


Ihan kohta on joulu <3

Tässä muuten muutamia Cotonin  arkikuvia :) Kuvia siitä, miltä turkki ei näytä kauneimmillaan ja jokainen Cotonin omistaja tietää kuviin liittyvän tilanteen tuskan. 



Mindy kauniina


Mikä on Reipaskauppa? 

Reipaskauppa on huittislainen perheyritys Kassimatti Oy. Yritys on toiminut yli 30 vuotta, ja valmistaa muutamia mainitakseni Reipastuotteita: reput lapsille, jumppapussit, erilaiset pussukat, tavarasäilytyskorit, kylmälaukut, ostoskassit, hevostuotteet ja tassutuotteet. Reipasjoukkue puolestaan tarjoaa treenikassit seuran omalla logolla. 

Vink vink! Jos päiväkotireppu on vielä hommaamatta, niin tutustuppas reppuihin TÄÄLTÄ.

Tsemppiä itse kullekin koiran omistajalle alkavaan talvikauteen!




Tassutarvikelaukku saatu blogin kautta

Yhteistyössä


Olisi kiva saada teidän kommenttia, mitä tarvikkeita muilta pitkäkarvaisten koirien omistajilta löytyy? Onko samoja tuotteita ja mistä tykkäätte? Kehitysehdotuksia? Mitä mieltä ootte turkin leikkaamisesta lyhyeksi pitkäkarvaisella rodulla, jota ei kuulu trimmata? Miten te säilytätte teidän rakkaiden hoitotarvikkeet?