Blogissani käsittelen vauva-arkea ja intohimojani: fitnesstä, sisustusta, muotia ja kauneutta, koiria, unelmiani.

JenniKatrinan elämää ♥

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Blogini muuttuu hieman- aloitan Mammalandia-bloggaajana


Ai että mikä päivä eilen! Rauhallinen herätys aamulla (paitsi, että Viivi pissi eka kerran sänkyyn) :D Viivi nukkuu aina omassa sängyssään, ja aamulla nostetaan hänet meidän keskeen. Jos vaihdan vaipan sängyssä, laitan onnettomuuden estämiseksi AINA heti lennosta uuden vaipan alle, mut niin fiksuna aattelin, että jospa se ei nyt ois niin nopee ;) Petivaatteet ois menny kuitenki tänään vaihtoon, joten fiksu tyttö!

Viivin kylvyn jälkeen Mindyn kanssa nopsa lenkki ja Jonin tekemän aamupalan jälkeen olin yheltätoista Bodypumpissa. Lastasin ennätyspainot, mutta ei ollu sisua vähentää :) Ihan huikea aamupäivätreeni. Syke kohosi, koko kroppa tutisi ja hiki lensi. En ois uskonu, mutta oon aivan hurahtanu tuohon bodypumpiin! Ennemmin tuo nyt vähän aikaa kuin sali, uskon että pudottaa painoa mulla paremmin ja kohottaa kuntoa.  



Arkea helpottaaksemme, ollaan nyt aika paljon ostettu ruokaa Viiville valmiina kaupasta. Lomalla oltiin koko ajan menossa, joten kaupan ruoka oli muutenkin ilmeinen vaihtoehto. Ja Viivihän tykkää kyllä, kaikki ruoka käy. :) Nyt alkaa olla kaikki omattekemät soseet loppu ja kuvassa on odottamassa kasvisrepertuaari. Lihaa on sitten jääkaapissa vaikka kuinka. Mulla piti olla eilen hellapäivä, mutta toisin kävi. Päivä oli urheilun ja muun toiminnan täyteinen. Sain niin kivan uutisenkin, niin sen tiimoilta oli myös ajatukset vähän muualla. Onhan päivä soseisiin vielä tänäänkin, tai huomenna :D Täytyy vaan muistaa, etten vanhasta muistista tee soseita liian sileeksi vaan jätän rakeiseksi. 

Kävin vielä ennen saunaa heittämässä yli tunnin lenkin uudella pyörällä. Aivan ihana päivä! Sain omaa aikaa, lihakset sai rääkkiä ja olo oli niin positiivinen. Joni, lapset ja Mindy touhusi keskenään ja minä yksinäni :)


Ja se aivan ihana uutinen: Aloitan Mammalandia- yhteistyöbloggaajana! Oon tosi iloinen, että minut valittiin joukkoon mukaan. Käytännössä blogini tyyli jatkuu kuitenki kuten tähänkin asti. Ihanaa päästä mukaan tähän blogiyhteisöön. 



Tänään on Jonin vuoro urheilla, minä todennäköisesti käyn korkeintaan pyörälenkillä ja Mindyn lenkeillä. Sali kyllä polttaa jonkin aerobisen muodossa, mut katotaan nyt. Mun täytyy alkaa myös pian yhden tuttavani treeniohjelman kimppuun. En voisi ajatellakaan, että tekisin mitään tuosta vaan hutaisten. Teen näitä treeniohjelmia niin innolla ja sydämellä, etten tee ohjelmaa tunnissa enkä kahdessa. Saatan tehdä harjoitusohjelmaa hartaudella, joten jos haluaisin lyödä tällä rahoiksi, olisin lähtenyt tekemään näitä aivan väärällä ajatuksella. 

Aamukahvi kädessä, on rauhallista. Tänäänkin tulee uusi ihana päivä! 


torstai 21. heinäkuuta 2016

Rakkaat

Ihana päivä. 

Hyviä viestejä rakkailta pitkin päivää. Toivoa. Valoa. Ehkä kaikki järjestyy sittenkin. Sydämessä on hyvä olla.


Rakas Maarit tuli tyttärineen meillä käymään. Aito ystävä. Taas jatkettiin siitä mihin viimeksi jäätiin. Maaritin sanoja lainatakseni "niin kaukana, mutta aina lähellä". Nyt on heti ikävä, vähän hiljainen fiilis. Mutta lämmin <3

Jennin nimipäivän kunniaksi tänään saapui minun 35-synttärilahja!! Kiitos rakkaat! Kypärä vielä ja pääsen pyöräilee! Ciao Bella! <3

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Ei plagiaatti, aitoa JenniKatrinan elämää



Nopsat kuulumiset. 

Liikunnan täyteisiä päiviä. Oon käyny pari kertaa monien vuosien tauon jälkeen BodyPumpissa. Niin piristävää vaihtelua saliharjoitteluun. Raskauden jälkeen en oo uskaltanut jumppiin (en toki niitä ole siis aikoihin suosinutkaan) ja se onkin hyvä, sillä salilla voi tehdä juuri omaan tahtiin. Bodypump on aika nopeatahtinen ja esimerkiksi penkkipunnerruksissa ja punnerruksissa nopeaan tahtiin voi ryhmänpaineen alla unohtua keskittyä keskivartaloon ja rikkoa vatsalihaksensa pahasti. Olin unohtanu täysin, miten tehokasta tuo pumppi on ja erityisen hyvä tämä on kiireiselle äidille, jos kertakaikkiaan ei ole aikaa käydä salilla monta kertaa viikossa. Bodypump on tosi hyvä tunti kunnonkohotukseen, kiinteytymiseen ja rasvanpolttoon. Ainakin mulle tämä on taas hyvä vaihtoehto, sillä salilla en oikein tottumuksesta voi enää tehdä "kevyttä kokovartalontreeniä" kerralla. :) Sitä edelleen nimittäin mieltää ittensä näin kymmenen kiloa painavampanakin fitnesspirkoksi kuten ennen. Peili kertookin sitten karusti totuuden jostain aivan muusta. Vatsa roikkuu pitkällä reisien päällä ja tekee mieli sulkea silmät ja meinaa tulla itku. Jo tällä kropalla mielelle on välillä tosi haastavaa treenata lösähtäneen kunnon ja muuttuneen peilikuvan kanssa, niin mitä se on niille, jotka aloittaa pudottaa painoa joku 30 kiloa. Nyt annan ihan eri tavalla ymmärrystä ja kunnioitusta painonpudottajille. Mulle tämä ainakin on toooodella haastavaa.  


Mutta palataanpa nyt siis siihen kuntosaliharjoitteluun. Multa kysytäänkin monesti, että mikä siinä nyt on, että miksi sitä koko kroppaa ei vois tehdä kerralla ja miksei se kokovartalotreeni ole yhtä hyvä kuin jaksotettu. Jaksotetussa saliohjelmassa yhtä lihasryhmää pystyy rasittamaan monipuolisemmin. Jos taas tekee koko kropan kerralla, ei pysty tekemään kuin 1-2 liikettä yhdelle lihasryhmälle, jotta jaksaa tehdä koko treenin läpi väsymättä. Ja yksi treenihän ei sais kestää kuin max tunnin, pidempi treeni ei ole enää niin tehokas, kun energiatasot alkaa jo laskea. Kokovartalotreeni riittää toki, jos haluaa kiinteytyä. Lihasten kasvattamiseen se ei samalla tavalla toimi. Jotta haluaa kehittää lihasta, yksi lihasryhmä täytyisi rasittaa mahdollisimman loppuun. Ja treenattu lihas vaatii usemman päivän levon kasvaakseen. Ja jaksotetulla ohjelmalla voi käydä useamman kerran viikossa salilla, sillä kipeänä on vaan aina yksi osa-alue kropasta kerrallaan. Sillä sitä ei ihmetellä tarvi, miksi joskus kovan treenin jälkeen tarvisi kainalosauvat, jotta pääsisi tekemään esimerkiksi olkapäätreeniä :) Jalat varsinkin treenin aloituksen jälkeen on niin kipeenä, että kävely voi olla tosi vaivalloista muutaman päivän. Kuka mistäkin tykkää siis ja mikä kenenkin tavoite on. Bodypumissa en kävisi kuin kaksi kertaa viikossa, tämäkin treeni vaatii palautumista, sillä ainakin itellä oli kaikki paikat kipeenä. Tämän vuoksi saliharrastaja ei voi oikein bodypumpia harrastaa, sillä ensinnäkin joku osa alue on juuri niin treenattu, ettei pumpissa pysty treenaamaan. Toisekseen bodypump voi sekoittaa koko harjoitusohjelman yhden treeniviikon osalta. Mutta joo, jotenkin Bodypumpin muodossa minä jääräpää itteni kohdalla hyväksyn sen kokovartalotreenin. 



Pitkään ollaan puhuttu Malminkartanon portaisiin menosta. Lauantaina käytiin ja olipa kyllä käymisen arvoinen kokemus. Halutaan uudestaan! Kavuttiin portaat viisi kertaa ylös. Joni nousi ekat neljä kierrosta Viivi rintarepussa ja minä Viiin kanssa viimeisen viidennen. Olipa kyllä hurja rääkki ja varsinkin yhdeksän kilon kahvakuulan kanssa :) Suosittelen kyllä käymään. Viimeinen kiekka Viivin kanssa otti vielä loputkin irti pakaroista. 


Eilen käytiin tutustumassa Viivin tulevaan perhepäivähoitopaikkaan. Tuleva syksy huolettaa monessa suhteessa, mutta nyt on ainakin yksi huoli pois, kun löytyi niin ihana hoitopaikka Viiville. Turvallisin mielin ja lämpö sydämessä voin luottaa Viivin hoitoon.  Tänään mulla piti olla urheilupäivä, mutta jotenkin tämän päivän touhut ei menny ihan suunnitelman mukaan, joten mulla ei ollut enää energiaa jumppaan tai salille. Tänään oli muka lämmin päivä, mutta lenkille olin pukenut sekä mulle, että Viiville aivan liian vähän vaatetta. Jäätävän kova tuuli, ja kyllä, Viivillä sai olla täydet suojat. Tänään oli varmaan lenkillä ennätysvekslausta aisan ja menosuunnan kanssa, kun Viiviä sai varjella sekä tuulelta että auringolta ja toiveena vielä, että Viivi näkis jotain. Itsellä ainakin tuntuu kurkussa, toivotaan, että menee yön aikana ohi.

Tekis mieli kirjoittaa monestakin asiasta, mutta kello on taas niin paljon ja väsy painaa, että parempi lopettaa vielä järkevin ajatuksin. Ettei tule jälkikäteen katottua, mitä kaikkea sitä tuli taas suustaan päästettyä :D  Vaikka tuliskin, ainakaan tämä teksti ei satavarmasti ole plagiaatti mistään ;)

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Viivi tänään 8 kk

Katsokaa tätä nuppua! Kahdeksan kuukautta vanha Viivi <3 

Olin tietoisesti halunnut olla näyttämättä Viivin kasvokuvia vielä jonkun aikaa.  Nyt tuli sellainen tunne, etten halua enää salata nuita valloittavia kasvoja.

Kahdeksan kuukautta on mennyt kuin siivillä. Aivan liian lujaa. Tuleva syksy mietityttää minua kovin. Töihin paluu ja Viivin hoito. Olen muutenkin ollut tosi mietteissäni viime ajat. Elämässä on tapahtunut niin hirmuisen paljon viime vuosien aikana. Puhun paljon tunteistani ja huolehdin asioista etukäteen, joku saattaa ajatella että olen mahdoton valittaja. En kuitenkaan itse ajattele niin, koska jaksan kuitenkin aina uskoa parempaan ja yritän nähdä positiiviset puolet. Uskon vahvasti, että omalla asenteella pystyy vaikuttamaan paljon asioihin. Jokaisessa päivässä on aina jotain hyvää ja iloin aiheita löytyy kyllä, kun vain haluaa katsoa avarammin ympärilleen. Negatiivisuus ruokkii vain negatiivisuutta, ja negativiisuus valitettavasti tarttuu. Ehkä kuitenki oppina, että voisin keventää ajatusmaailmaani  ja ohjata mieltäni positiivisempaan  suuntaan. Murehdin ihan liikaa jo valmiiksi, monesti väsytän itseni sillä ihan turhaan. Ajattelemalla positiivisesti mieli ohjaa huomaamattaan tekoja positiivisempaan suuntaan. Monet on sanoneetkin mulle, miten jaksan aina olla niin positiivinen vastoinkäymisistä huolimatta. No, en aina jaksakaan.  Joskus ryvetän itseäni ihan kunnolla ja nousen sitten taas. Olen tehnyt elämässäni rohkeita ja repiviä päätöksiä. Isä aina sanoi, että on se meidän tyttö kun se porskuttaa vaan eteenpäin, vaikka on kokenut elämässään niin kovia. Kun tietäisikin miten monimutkainen kokonaisuus ihmismieli on. Niitä pohjatunteita ei ole kovin usein, mutta kun ne tulee, olen täysin surkeaa katsottavaa. Tänä iltapäivänä oli sellainen. Asiat vain menee liian yli ja silloin on vaan luontaista rauhoittaa mielensä ja olla vetäytyneenä ihan hiljaa. Tänään ryvin pohjamudissa tunnin ja sitten tuntuikin jo paljon paremmalta. Auringolla on tapana alkaa paistamaan pienestä raosta huomaamattaan. Klisee, asioilla on vaan tapana järjestyä, kyllä se siitä vielä helpottaa... Niin se helpottaa. Itku helpottaa ja murheet tuntuu taas vähän pienemmiltä ja asiat kevyemmiltä.   Aina ei vaan jaksa ja tulee täydellinen pohjatunne, ja siinä varmasti patoutuu aina monien vuosien asiat. Ei itsekään osaa välttämättä analysoida, mille itkee. Olen sanonut tämän monta kertaa ennenkin, että jos voisin kääntää aikaa taaksepäin, jättäisin nyt monet asiat tekemättä, mutta sen miettiminen on aivan turhaa. Asiat johtavat toisiin asioihin ja monet nykyiset asiat olisivat voineet jäädä toteutumatta. Entä jos olisinkin päättänyt jäädä eräänä perjantai-iltana kotiin? Tuota elämäni suurinta toteutunutta haavetta ei ikinä olisi. Jonka kanssa käytiin tänään ensimmäistä kertaa leikkipuistossa :)
Parhaat kuvat syntyy monesti suoraan sängystä nousseena kun hampaitakaan ei ole vielä ehtinyt pestä.

Tänään kävin taas jalkahoidossa Kauneus-ja jalkahoitola Ihanteessa. Nyt kelpaa taas eikä sattunut lähellekään niin paljon kuin viimeksi. Tässä pari kuvaa ihanasta odotustilasta. Viivi oli mukana :)

En tiiä miten se sattuukin, että mulla on ylitunteellinen olo joka kerta kun on jalkahoito. Mielessä myllertää nyt paljon, aihetta on paljon iloon mutta on myös tosi paljon asioita, mistä olen tänään surullinen. Ei aina tarvi olla positiivinen ja on tosi voimauttavaa joskus vaan vetäytyä. Yksi askel eteen ja taas kaksi. Kun kyllä se taas siitä. Ja jaksaisitko itse olla kovin kauaa surullisen tuollaisen neiti Auringon kanssa :)

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Arki!

Loma loppui, Joni lähti töihin ja ei lähteny ihan vahvasti. Heräsin kahden jälkeen yöllä kattomaan kelloa ja aattelin vilkasta samalla Maaritilta tulleen ilmotuksen, minun eilinen postaus herjaa jotain. No kyllähän se niin kiinnosti nousta koneelle kattomaan mikä mättää, kun minäkään en saanu postausta puhelimella auki. Bloggerissa puhelimella näkyi vain eilinen luonnos. Koneella näkyi julkaistu nettiversio. Mut tallennettuna vain eilinen aloitusluonnos. Eihän mulla enää uni silmään tullu. Ja kismitti niin vietävästi niin eikun tekemään postaus uudelleen. Juu, reilu puoltoistatuntia keskellä yötä. Kun sain tekstin valmiiksi kello oli jo neljä ja aurinkokin oli jo noussut. Onpa muuten outoa, että täällä aurinko nousee niin myöhään, Puolangalla aurinko nousi jo 2.45 :)

Just kun hiivin vessaan niin Mindy alkoi sipsuttaa ja Viivi heräs siihen puol viideltä. Yleensä  yösyöttöjä meillä ei oo, mutta koska Viivikin pyöri vaan sängyssä niin annoin vielä maidon. Jonikin tietysti heräsi siihen ja kello meillä oli soimassa 6.45. Ite jatkoin vielä unia ja eihän Joni tietysti ollu hoksannu minua herättää. Kello olin vartin yli kahdeksan kun heräsin ja neuvola on kymmeneltä. No kamala kiirehän siinä tuli. Olin eilen nukahtanu sohvalle meikit naamassa ja pakko oli itelläkin ehtiä suihkuun kun hiuksetkin olin ihan takussa. Miten nuo lapsen kädet on niin joutuisat. En tiiä missä välissä Viivi ehti jo tarttua puurokuppiin. Luojan  kiitos lautanen ei menny rikki, mut puuroa oli jokapuolella. Pakko ehtiä vielä siivota keittiö, kuivanutta puuroa saa jälkikäteen liottaa ja hinkata ties kuinka kauan. En ehtiny syödä juuri yhtään aamupalaa ite.  

Neuvolassa oli kaikki ok, mutta pikkaisen on syötetty meidän neitiä liikaa :D  Täytyy vähän vähentää ruokaa, prinsessa on nyt hieman  ylipainoinen :D Pituuskasvu laahaa suhteessa painoon. Mut en osaa olla huolissani ottaen huomioon geenit, Joni on 168 cm, minä 151 cm, isä 165 cm, äiti 153 cm, isän isä oli ehkä max 160 cm ja Jenni-mummu oli 147 cm :D Lääkäri epäili et paino ehkä saattais liittyä siihen, ettei Viivi vielä ryömi. Viivi on yhtä laiska pötkylä kuin äitinsä, minä lähdin kävelemään puoltoistavuotiaana :D


Halusin mennä neuvolan jälkeen kirjastoon. Se oli kiinni. Oltiin siis vaunuilla liikenteessä ja minun jalat on ihan tönköt, kävin lauantaina tekee siis takareisitreenin. Mulla on ETUreidetkin ihan jumissa. Mentiin sitten kauppaan, ostin Viiville eka kerran lohta. No kotona huomaan, et eihän meillä oo tilliä. En ehdi enkä jaksa enää lähteä hakemaan, sillä kotona on miljoona hommaa. Neuvola kehotti meitä treenaamaan enemmän sormiruokailua. Nyt Viivi on sormiruokaillu vain maissinaksuja, kurkkua ja leipää. Hedelmiäkin pitäis. Annoin banaania. IHAN koko keittiö ja lapsi banaanissa, ei yhtään suussa. Ostokset, ruuanlaitto, Viivin porsasalue... keittiö on kuin pommin jäljiltä. Kello on jo kaksi enkä oo vieläkään syöny mitään juuri koko päivänä. Mulla alkaa loppua usko. Vaunulenkille pitäis päästä. Pelastava enkeli Joni soittaa, että hänen on tultava käymään kotona. Joni käyttää Mindyn ja vie roskat.  Ilman tuota aamupala ois venyny taas ja lenkillä ois ollu joku hirviö naisen sijaan. Joni on ollu siis viisi tuntia kotoa pois ja minä oon jo ihan poikki. Kun saan Viivin unille ja syötyä aamupalan klo 15 valtakunnassa on taas kaikki hyvin. Leivällä on todentotta meetwurstia ja eka iso slaissi marjapiirakkaa on jo syöty. Kun näin paljon tympii niin todentotta syön. Myllyn Parhaan valmistaikinat. Ihan pelastus niin makeisiin kuin suolaisiin piirakoihin. 


Koska keittiö on ihan kaaoksessa, syön olkkarissa ja katson samalla viime torstain jakson Tervetuloa Ruotsiin! Ihana sarja. Tänään meillä oli suunnitelma mennä ekaa kertaa Malminkartanon portaisiin. Käy kato video instasta :D

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Kotona taas

Lahdessa olo lähti vähän nihkeesti käyntiin, täällä oli niin paljon kylmempikin kuin Kainuussa. Joka päivä on tehty pitkiä lenkkejä ja perjantaina käytiin lopultakin yhdessä rangella, mistä on puhuttu jo kauan. Joni on niin ihana opettaja. Yleensä oon aika kärsimätön, mut tuossa lyönnissä on niin monta seikkaa mietittävää,  et en hermostunu ollenkaan vaikkei lyönti vielä oikein kulkenu. Ennen aattelin et golf on ihan lällyurheilua. Ajattelin, että kävellään vaan. En voinu ymmärtääkään, miten monta asiaa jo pelkästään lyöminen voi pitää sisällään, miten mielettömän monta seikkaa täytyy ottaa huomioon. Ja puhumattakaan siitä kun mennään oikeastaan kentälle... Ja hei minä oon vasta opettelemassa lyöntiä. Vaikea, mut niin mielenkiintoinen laji!


Liikunta on saanu mieltä tosi paljon paremmaksi. Torstaina tehtiin lenkki sateessa Takkulan golf-kentän maastossa. Ennen tangomarkkinoita tehtiin ylävartalotreeni kotona ja golflyöntien lisäksi yläkropassa ja keskivartalossa tuntuu vieläkin. Miesten tangot muuten voitti Marko ja onnittelut Markolle vieläkin. Voitto meni niin oikeaan osoitteeseen ja vuosien työ palkittiin. 

Mekin käytiin melkein Robinin keikalla :D Lenkillä SummerUpin maastossa ihan tässä meidän lähellä. 


Lauantai-iltana kävin salilla ja kylläpä näkyi SummerUp, salilla ei ollut puolentoistatunnin aikana kuin pari muuta minun lisäksi. Tänään on sitte jalat aivan tulessa. Sain ne onneks vertymään äskeisellä lenkillä. Päivällä käytiin vielä rangella ja nyt on keskivartalokin ihan jumissa. 

On ollu ihana yhteinen loma kolme viikkoo. Tänään alkaa arki taas kun Joni palaa töihin. On syöty molemmat terveellisemmin ja liikunta on virkistäny molempien oloa paljon. Mulla on tavoitteena saada karistettua muutamia kiloja kropasta pois ja elämä on menossa terveellisempään suuntaan. Yritän vältellä herkkuja aina kun vain siihen pystyn, mutta luonteeni tuntien en lähde kieltäytymään herkuista kokonaan, sallin itselleni pienen nokareen jotain herkkua kun himo alkaa käydä liian voimakkaaksi. En usko siihen,  että itselläni on hyvä lopputulos jos lähden kieltämään itseltäni asioita ja punnitsemaan ruokia. Tärkeintä on, että lisään koko ajan kasviksia ja yritän aina miettiä joka päivä syömisiäni terveellisempään suuntaan. Ja mietin niitä vaihtoehtoja suklaalle, koska se suklaa mulla on se pahin. Proteiinipatukat käy kuitenkin luvattoman kalliiksi ja sokereita on niissäkin, ja toisaalta proteiinin saanti voi niillä mennä jo liian suureksi päivää kohden. Jos suklaan himo iskee, sallin itselleni aamukahvin kanssa sen ihan naurettavalta kuulostavan pienen haukun yhdestä suklaapalasta ja pistän sen takaisin suklaalevyyn :D Joni nauraa tälle, mutta näin se toimii. (Ja nämä nökkösethän on tosi raivostuttavia joissain hyllynreunalla ja kun tietää, että niihin ei saa koskea, niiden kuuluukin olla siinä) Riittää että saan edes vähän makua suuhun. Eli oon nyt saattanu oikeasti syödä tyyliin yksi tai kaksi suklaapalaa päivässä. Tiukka valmentaja vois kieltää senkin. Mitä väliä oikeasti on päivässä yhdellä suklaapalalla? :D Mielestäni on parempi ottaa se nokare, kuin syödä tilalle reilusti proteiinipatukkaa, jossa sokereita voitkin syödä huomaamattasi kuitenkin enemmän. Mulla koko homma saattais mennä ihan pilalle jos en saisi sitä pienenpientä herkkupalaa. Nyt kun en oo asettanu itteäni sellaiseen kieltohäkkiin, eipä siitä häkistä oo tarvetta karata. Huomaamattani en edes haluakaan vetää hillitöntä määrää herkkua, vaan heti tulee stoppi. Pienempikin siis riittää :) Jos joskus repsahdan ruuassa, niin sitten syön kans hyvällä omallatunnolla ja jatkan taas. Pieni armollisuus ja löysyys on siis minun neuvo. Eri asia on tietysti, jos on kova laihdutustavoite lyhyessä ajassa, silloin ei parane lipsua yhtään. 

En tarvi tähän laihdutukseen mitään valmennusta, pääasia on että liikkuu ja syö terveellisemmin. Mulla on treenaamisesta jo niin paljon kokemusta niin on ollu ihana laatia itelle ohjelma, ja toisaalta mennä vaan salille ja antaa fiiliksen viedä. Ja on tullu parempia treenejä pitkään aikaan, kun oon tehny oman ohjelman mukaan, joka syntyny sillä hetkellä salilla. Itseasiassa, oman kuntoilun ohessa teen muutamalle tutulle kuntosaliohjelman ja oon tästä aivan innoissani. Mulla ei ole koulutusta tähän, mutta useiden vuosien kokemus saliharjoittelusta ja into joten on ihana päästä jakamaan osaamistaan. 

Hennalan varuskunnan esterata. Harmi kun on puomien takana, eikä tuonne pääse.

Meillä on aamulla Viivin 8 kk neuvola, saa nähdä kuinka lähellä yheksää kiloa ollaan :) Mulla on äitiyslomaa jäljellä vielä pari kuukautta ja lomat päälle, joten töihin paluu on edessä lokakuussa. Syksy huolettaa minua kovastikin, mutta eilen silmiini sattui Jutan juuri julkaisema tosi hyvä ohje. Siispä, murehtimisen sijaan nyt alan nauttimaan tästä lopusta kolmesta vauvakuukaudesta kotona :)


Ps. on muuten kiva kun keskellä yötä heräät katsomaan kelloa ja vilkaiset samalla ystäväsi ilmoitusta, että blogipostausta ei näykään. Upsideisi, melkei kaikki hävinnyt. Vain ensimmäinen luonnos jostain syystä jäljellä. Yön tunteita on kiva alkaa muistelemaan mitä tuli kirjoitettua. Ja eihän sitä voi jättää aamuun kun harmittaa niin paljon, kun omasta mielestään hyvä postaus meni ihan hukkaan. Yön luovat ajatukset... Itseasiassa, tästä tuli paljon parempi :) Palaan makkariin, mistä kuuluu kahden rakkaan ihana tuhina <3