Blogissani käsittelen vauva-arkea ja intohimojani: fitnesstä, sisustusta, muotia ja kauneutta, koiria, unelmiani.

JenniKatrinan elämää ♥

sunnuntai 28. elokuuta 2016

VIIMEINEN ÄITIYSLOMAN REISSU

Ollaan taas Puolangalla, tällä kertaa tyttöporukalla. Ajettiin perjantaina tänne tasan yheksän tuntia! On käyty Viivin kanssa Puolangalla viidesti, niistä eka ja nyt tämä viimeisin minä yksin. Enkä taas kyllä ihan hetkeen lähde ajamaan yksin. PUUH! Mut näin tästäkin taas selvittiin hienosti. Joni on golfmatkalla Ahvenanmaalla, joten sovittiin äidin ja Virpin kans viikonloppu Puolangalle.  Tää on nyt viimeinen reissu äippälomalla mikä tehdään. Tiiän sen, koska on ihana tulla tänne kyllä, mutta matkaaminen on todella työläs. Yks päivä menee pakkaamiseen, yks matkustamiseen ja yks palautumiseen. Sama palatessa + tavaroiden purku.  Ihana ois olla täällä myös pidempään, mutta kyllä kaipaan myös niitä isin käsiä :) Molemmat tytöt kaipaa <3


Toki on aina ikävää kun ei tiedä milloin seuraavan kerran näkee perhettä. Mulla on äippälomaa jäljellä vielä nelisen viikkoa ja pidän kesäloman samaan syssyyn. Voi hyvinkin olla, että meidän seuraava käynti menee ensi vuoden puolelle. Johtuu varmasti paljon isän tilasta, mutta tämä kodin kaipuu on nyt ollu tosi kova. En kuitenkaan aio enää tehä mitään reissuja tälle kahdelle kuukaudelle, nyt haluan olla tämän lopun kotona Lahessa. Toivotaan, että äiti pääsis töiden puolesta käymään Viivin synttäreillä marraskuussa. Edelleen peräänkuulutan teitä joilla on perhe lähellä, että nauttikaa siitä.  Äiti on nyt saanut taas tehoannoksen lapsenlapsia :) Oli kyllä niin ihana viikonloppu, vilskettä ja elämää ja serkukset sai olla yhdessä <3 Äiti vei isän just takaisin hoitokotiin. Vaunulenkillä käyty ja vielä erikseen koirien kanssa lenkillä. Eilen vedin viikon viimeisen BHC-treenin. Nyt on kiva istahtaa koneelle, kun on hiljaista, kroppa mukavassa jumissa treeniviikon jälkeen, Viivi nukkuu ja saan rauhassa siemailla kahvia. Ollaan täällä vielä huominen päivä ja tiistaina takaisin Lahteen.



Viivin kanssa Karismassa koirasirkusnäytöksessä :)

 
 
Meillä on eka hammas :) Tuntuu ja näkyy jo hieman, vieläkään ei oo kitinää. Toivottavasti ei tuukkaan :/


Kuvia männä viikolta. Oon aloittanu BHC-rupeaman taas alusta. BHC.tä vedetään aina viis päivää putkeen ja kahden päivän tauko. Aloitettiin tämä Jonin kans taas maanantaina, tosin mulla oli pohjalla sunnuntaiaamun bodypump ja tunnin pyörälenkki. Jonin piti lopettaa viikon "kuuri" jo keskiviikkona, jotta pystyi vetämään viikonlopun golf-turneen. Mulla jäi perjantai välistä kun reissupäivä oli niin pitkä, mut korvasin perjantain treenin eilen ennen saunaa ja tein loppuun ylävartalotreenin kahvatuubikuminauhalla. Olo on treenistä tosi hyvä. Huomenna alkaa taas uus BHC-viikko. Aiemman postauksen BHC.stä voit lukea täältä.

Haaveet vs. todellisuus :D Bhc- treenin tulokset näkyis jos... :)
   
  
  

Mun pitäis käydä tuon turrukan turkin kimppuun, mutta katsotaan jaksanko vai siirränkö huomiseen :) Haluan nyt nauttia tästä kodista <3 Puolangalla oli muuten aamulla vaan viisi astetta lämmintä. Syksy on!

torstai 18. elokuuta 2016

Mammalandian yhteistyöpostaus - Tarvitsevatko lapset harrastuksia?



Mammalandian bloggaajat kirjoittavat yhteistyöpostauksessa elokuussa lasten harrastuksista. Aloitin yhteistyön Mammalandian kanssa heinäkuussa ja tää mun eka yhteistyöpostauksen aihe on tosi osuva. Aihe harrastukset on nyt paljonkin mielen päällä. 




Lomat on nyt virallisesti ohi ja on aika palata arkirytmiin. Kesä ja lomailu oli ihanaa, mutta on tämä arki toisaalta aika hyväkin, kun tulee ryhtiä päiviin ja harrastustoiminta alkoi taas. Viivi täytti lauantaina 9 kk. Me on äippälomalla käyty uimakoulussa, muskarissa, kerhoissa, mammaryhmän tapaamisissa ja jonkun verran jumpissa. Ulkoillaan päivittäin koiran vuoksi ja kiikkuminen on pop! Tai äidin tapauksessa Rrrrrock! ;) Viivi on todella kiltti ja aurinkoinen lapsi, mutta nyt kun esimerkiksi taas uimakoulu alkoi ja rytmit päiviin, niin  Viivi ja äiti on paljon hyväntuulisemmat :) Huomenna mennään käymään Viivin hoitopaikalla ja ensi viikolla alkaa myös seurakunnan kerhot. Aiotaan nyt käydä harrastuksissa niin paljon kuin mahdollista, sillä minulla on töihin paluu jo kahden kuukauden päästä, ja sitten tämä kaikki äippäloman aikainen yhteinen arkipäiväharrastustoiminta jää taakse. On kyllä ilo ja haikeus muistella yheksän kuukauden takaista aikaa. Ja on aikamoinen haikeus lueskella muuten myös vuodentakaisia äitiyskortin merkintöjä. Äippäloma lähenee loppuaan ja fiilikset on tosi haikeat. Mutta nyt on vielä aikaa nauttia pari kuukautta ja pian alkaa uusi elämänvaihe. Ei kannata syyttä pelätä tulevaa, ei kannata hukata energiaa tulevaisuuden murehtimiseen, vaan yrittää elää tässä ja nyt.  Tulevaisuudesta ei kuitenkaan tarkkaan voi tietää, en tiedä minkälaista arki sitten meillä on kun töihin palaan. Se vasta harmittais, jos oisi murehtinutkin aivan turhaan ;) Tämäkin viimeinen kaksi kuukautta voi antaa vaikka ja mitä :)





Viivillä on musikaaliset vanhemmat, itse olen laulanut koko ikäni ja Joni soittanut vuosia pianoa, joten musikaalinen Viivin luulisi ainakin olevan. Sitä nyt ei sitten tiedä kiinnostaako musiikki Viiviä koskaan, että haluaisi siitä harrastuksen. Meille molemmille kirkko ja uskonto on tosi tärkeä, enemmän vielä minulle, Joni on nuorena ollut myös isosena. Tulevassa hoitopaikassa käydään seurakunnan kerhossa, missä on myös muskaritoimintaa, joten hoitopaikka on meille napakymppi. Äitini on seurakunnan lastenohjaaja ja itse olen lapsuuteni ollut seurakunnan kerhoissa mukana. Ennen oli muuten myös niitä pyhäkouluja :) Molemmat luetaan Viiville aina omat iltarukouksemme illalla, joten uskonnollisuuteen Viivi tottuu. Viivi on nyt vasta niin pieni, joten vielä ei osaa antaa minkäänlaista arviota siitä mikä Viiviä tulee kiinnostamaan. Musikaalisuutta ja liikunnallisuutta voisi ainakin ennustaa. Viivi kovasti huutaa laulujen mukana, joten eihän sitä tiedä mitä tuolla kurkunpäässä kehittyy ;) Lahti liikuntakaupunkina ainakin antaa mahdollisuudet vaikka mihin.



Esiintyminen oli minulla verissä jo ihan pienenä, kun käytin mikkinä milloin mitäkin ja lauloin "minttutekäville". Kuoron aloitin jo ala- asteella. Yksinlaulu ja esiintyminen alkoi 16- vuotiaana musiikin laulukokeen hyvän numeron kannustamana. Olin 16-vuotiaaksi asti haaveilija ja aika ujo. Tämä show- meininki näkyi enemmänkin kotona tuohon asti. Vasta tuolloin uskalsin tuoda kykyni julki, aloitin harrastamaan laulua monissa eri kokoonpanoissa ja aloitin teatterin. Kaukaisin esiintyminen on Floridassa ja monenmonet laulukisat on tullut koluttua. 

Minä olen ollut aina palloilulajeissa tosi kömpelö. Samaten käsitöissä ja kuviksessa olin aika keskinkertainen, kielet oli ihan lemppari, ja ruotsia ja saksa oli ihanat myös. Ruotsista kirjoitin kirjoituksissa E:n :)  Hiihdossa ja tanssissa olin hyvä. Olin tosi pikkuruinen lapsi vielä ekaluokalle mennessäni, ja olin sisukas kiukkupussi. Asuttiin parin kilometrin päässä kylältä, juuri siinä rajalla, että emme kuuluneet koulukuljetuksen piiriin. Kannoin sukset aina itse kävellen kouluun ja muistan opettajan monesti kehuneenkin minua siitä, ja kehoitti monia ottamaan esimerkkiä pienimmästä :) Hiihto oli niin kivaa, lähdin aina koulun jälkeen talvella heti hiihtämään kun  läksyt oli tehty. Voitin monet koulun hiihtokilpailut. Tanssi ja jumpat tuli kuvioihin yläastella. Joni taas on sitten ollut pienestä pitäen lahjakas kaikessa, mihin vain ryhtyy. Joni on ollut hyvä kaikissa palloilulajeissa, Joni on todella hyvä piirtämään, Joni on hyvä kielissä kuten myös minä. Jos lähtisin luettelemaan eri urheilulajeja, voisin varmasti sanoa, että Joni on kaikissa hyvä. Kateeksi käy :) Joni on lukenut koulussa venäjän englannin sijaan ja pianoa soittanut monta vuotta ja laulanut poikakuorossa. Joni on aikanaan juossut myös parit maratonit, on biljardin joukkuesuomenmestari ja on hyvä golfissa. Jospa siis perisi isältään tuota nokkeluutta ja taituruutta :) Ja matematiikan taidot :D Saa nähdä missä Viivi seuraa meidän jalanjälkiä vai meneekö omia polkujaan. Ja saa nähdä periikö esiintymiskimmokkeen ;) 

Äippä noin 30 vuotta sitten. Pankissa, mut lappu on vähän väärän värinen ;)



Palaan lokakuussa töihin täysipäiväisesti. Olen ajatellut niin, että kun uusi arki meillä alkaa, yhteinen aika jää vain muutamaan tuntiin illassa, joten harrastuksia iltoihin ei ainakaan vähään aikaan tarvita. Viivin päivähoitopaikka on tosi ihana ja virikkeitä on paljon. Hoitopaikka on kaunis omakotitalo ihanalla, lähes maalaisseudulla, joten ulkoilukin tuolla ihanan puhtaassa ja kaunissa ympäristössä. Syksyn tilanne on koko perheelle aivan uusi, joten me kaikki tarvitaan aikaa sopeutumiseen. Ja koska Viivi on niin pieni vielä, meillä on aikaa miettiä ja kuulostella, mikä Viivin harrastus tulee olemaan. Kunhan Viivin luonne alkaa käydä vähän selvemmäksi ja viitteet kiinnostuksen kohteista, alkaa varmasti selkenemään mitä harrastuksia lähdetään Viiville kokeilemaan ja mikä tuntuu mielekkäältä. Virikkeitä täytyy tarjota ja lähteä kehittämään sitä harrastusta, mikä innostavalle tuntuu. Harrastus ehdottomasti lapsen ehdoilla, ei sen minkä vanhempi päättää tai että haluaisi lähteä lapsenkautta harrastamaan jotain, mihin esimerkiksi itsellä ei ollut aikanaan mahdollisuutta. Lasta ja perhettä kuunnellen. Harrastus opettaa pitkäjänteisyyttä, mutta ensin on vain löydyttävä se oma juttu tai jutut. Mihinkään ei voi pakottaa, mutta uskon kyllä vahvasti, että koska me liikutaan niin paljon ja luonto on meille tärkeä, niin tähän Viivi tottuu. Joten aika todennäköisesti johonkin liikuntaharrastukseen Viiviä usutetaan, sillä liikunta on jokaisen ihmisen hyvinvoinille elinehto. Viivi on tottunut jumppaan pienestä pitäen, jos ei äiti jumppaa ja tanssi tai isi heilu kahvakuulan kanssa niin Venla tanssii ja tekee akrobatiaa :) Viivi vaikuttaa hyvin kiltiltä ja sopeutuvaiselta uusiin tilanteisiin. Mutta aika ja uudet tilanteet näyttää. Olen sitä mieltä, että lapsi tarvitsee aivan ehdottomasti harrastuksia, mutta on otettava myös vanhempien voimavarat huomioon. Syksyn alettua, meidän kaikkien päivät tulee olemaan pitkiä ja rankkoja. 





Itse olen kamppaillut jonkun verran huonon itsetunnon kanssa.  Pallopeleissä ala-asteella oli aina aivan kamala tunne, kun valittiin viimeisenä joukkueeseen. Hiihdossa olin aivan elementissäni, sillä olin parempi kuin muut. Hiihto ei ollu mikään pop! Mutta väliäkö hällä, se oli kivaa! :) Vaikka olin kömpelö pallolajeissa, mulla ei ollut kuitenkaan huonommuuden tunnetta, sillä  tiesin kuitenkin olevani hyvä esimerkiksi hiihdossa. Hiihto antoi tsemppiä. Ja lauluhaaveet :) Olin pieneltä paikkakunnalta, ja toki sellaista harrastusrepertuaaria ei ollut  kuin esimerkiksi nyt isommassa kaupungissa, mutta kyllä Puolangaltakin löytyi jokaiselle jotain, mielestäni aika laajastikin. Monenlaista tuli kokeiltua. Muistanpa kun äitin piti tilata mulle telinevoimisteluun hieno asu ja kävin tunnilla kerran :) Olin kova innostumaan aina kaikesta. Kaikki muu lässähti paitsi hiihto. Itse löysin lopulta oman juttuni, laulun vasta myöhemmällä iällä, ja se oli minun porttini  parempaan itsetuntoon. Enää en paljonkaan juuri laula. Mutta onneksi aikanaan lauloin :) Kumpa kaikki löytäisivät sen oman juttunsa, mikä tekee hyvää itsetunnolle. Vanha postaus tästä aiheesta löytyy täältä. Harrastuksen voi löytää edullisestikin. Eikä harrastuksen tarvi olla mikään cool. Just sellainen lapselle omannäköinen. Tärkeintä mielestäni on lapsen kuuntelu ja kannustaminen ja yhdessä toimiminen, mikä edistää hyvää mieltä ja lapsen itsetuntoa. Kaikki alkaa hyvästä itsetunnosta. Sitä ja rakastettuna olemisen tunnetta lapselleni toivon. 


www.facebook.com/mammalandia
www.mammalandia.kotisivukone.com

sunnuntai 14. elokuuta 2016

35

35. Täytin 35. Mulle tää ikä on todella ristiriitainen. Rakastan kaikkia vuodenaikoja, mutta nyt tuleva syksy on mulle todella riistiriitainen fiilispuolella, koska äitiysloma loppuu.  Luulin, että tämä synnytyksen jälkeinen yhtäkkiä yllättänyt murrosikä ois jo selätetty, mutta näköjään tämä jatkuu edelleen.  Tällä hetkellä tämä 35 on tosi vieras. Hajuton ja mauton ja etäinen. En oikeasti osaa etsiä tälle iälle tunnetilaa tai adjektiivia.  Viime viikon launataina viettiin minun syntymäpäivää Puolangalla. Hauskaa, että synttäri 6.8. sattui lauantaille. Lähdettiin ajamaan heti Jonin työpäivän päätteeksi yötä vasten. Se pohjoisen luonto on niin kaunis. Oon asunu Lahessa vasta reilu kaksi vuotta ja jo nyt oon unohtanu  ne kesän kauniit yöt. Oon niin hassua ajaa pohjoista kohti kun yö syvenee ja valon määrä vain listääntyy.  Talvellahan kaikki menee toisinpäin.


Olin saanut jo ennakkoon pyörän synttärilahjaksi. Nyt sain heti aamutuimaan muunmuassa tämän herkku-Mötikän (omnom), lahjakortin Kicksiin ja hierontaan ja toffeeta tietty ;)  Launtai ja sunnuntai vietettiin ihanasti perheen kera, aurinko helli koko viikonlopun. Pääsin jopa vattuunkin ja lopultakin ottamaan aurinkoa omassa pihan rauhassa. 

Viiviä ihan pikkuisen naurattaa :) Ekat sormiruokailut ulkona :) Taustalla oleva uv-teltta ostettiin aika myöhään kesällä, mutta ihan paras ostos. Biltemasta Lahesta :) Taustalla myös ihana sisko <3


Lapsuuden Puutiokosken maisemat <3 Voi kun te tietäisitte miten kaunista tuolla on! Vaikka Puolanka on Suomen keskipisteessa, kyllä luonto alkaa vaan jo olla olla lappimainen käkkärämäntyineen. Voi että minä rakastan!!


Minun rakas äippä ja Tuula-mummu <3 

Viikonloppu oli aivan ihana. Nyt ei tehny yhtään pahaa lähteä, sillä pian päästään taas ja Jonilla on ollut tämä viikko lomaa. Näin viikonloppuna myös rakasta Maarittia ja Viivin vaatekaappi on aivan täynnä tämän näkemisen myötä :) Vauvan vaatteet kun kulkeutuu aika tehokkaasti tältä suunntalta meille. Luojan kiitos todellakaan kaikkea ei tarvitse ostaa uutena. <3 Venlalla ja Vernerillä on ollut tämä viikko myös lomaa ja on vietetty aikaa muun muassa shoppaillen. Keskiviikkona mulla oli lahjaksi saatu hieronta Lahden Kuntohoidossa. Tuolta saa muuten myös Hypoxia ja LPG- hoitoja. Hieronta teki hyvää, mutta luojan kiitos en ollut niin kipeä kuin pelkäsin. Torstaina oltiin ensimmäistä kertaa Viivin kanssa kylpylässä. Mentiin Hämeenlinnaan Aulangon kylpylään. Viivi viihtyi todella hyvin. Päikkärit välillä ja homma vaan jatkui. Todellinen vesipeto!! Ihanaa, että vauvauinti jatkuu ensi viikolla. Kylpylässä ei saanut kuvata, mutta alla vähän pulikoinnin jälkimaininkeja. Golf kiinnosti kylpylän jälkeen enemmän kuin kamera.
 

Eilen käytiin taas Rangella ja minun lyönti kulki huonommin kuin koskaan. Ensimmäistä kertaa meni itkuksi koko touhu. Tällä luonteenlaadulla on minun mielestä ihailtavaa, etten oo vielä kertaakaan hermostunu. On niin saamarin turhauttavaa kun siihen palloon ei vaan perkele OSU!! Vannoin, etten ikinä enää jatka tuota touhua, mutta annetaan pölyn nyt hetkeksi laskeutua. Lähdin sitten kauniseen Vääksyyn lenkille Viivin ja Mindyn kanssa. Onneksi ei törmätty karhuun. Viikon se reppana pakkautuikin ihmisten sekaan kunnes tänään se sitten lopetettiin. Mikähän lienee vinksaus ollutkin. Raasu nalle <3 



Ainiin, Viivi on tänään 13. pv. 9 kk <3 Viivi alkoi reilu viikko sitten ryömimään :) Meidän tyttö on jo kohta taapero.

 Tää viikko on oltu vähän enemmän lomalla urheilun suhteen. Jotain pientä on tullut kuitenkin tehtyä koko viikko. Puolangalla olin niin ihanaa tehdä BHC-treeniä pihalla ja Aulangolla tuli uitua ja jumpattua tosi tehokkaasti. En edes tiiä onko minun paikat kipeenä niistä vai golfista vai mistä. Tänään tein ennen saunaa bhc-treenin ja aamulla on tarkoitus nousta pumppiin jos jaksan :P  Tähän loppuun yritin ladata videoo Jonin ja Mindyn yhteisestä swingistä ja palloleikistä mutta en näköjään osannu saada sitä tänne ;) Öitä! <3

tiistai 2. elokuuta 2016

Testissä uusia luontaistuotteita ja BHC- Uuden elämän alku-valmennus

Heippi! Blogissa on ollut yli viikon hiljaisuus johtuen meillä jyllänneestä flunssasta. Olo alkaa pikkuhiljaa voittaa taas, mutta flunssa ei oo rohkaissut itteäni syömään tarpeeksi hyvin. Kyllä se itsellä vaan niin on että treeni tukee myös terveellistä syömistä. Vauva-arjessa oma syöminen tuppaa muutenkin unohtumaan, mutta pyrin joka ruokakerralla  huomioimaan (silloin kun siis itse ehdin syömään), että edes siinä pienessäkin annoksessa olis edes pala kaikkea ruokaympyrästä. Joka päivä syödään nykyään kyllä vihanneksia, mutta ei todellakaan tule syötyä tarpeeksi, ja se on minun ja Jonin heikkous. Syödään kyllä kasviksia, mutta kurkku ja tomaatti ei oikein riitä. Vihanneksista meiltä löytyy aina vähintään herne-maissi-paprika ja kukkakaali-parsakaali, ja niitä yritetään saada alas miten milläkin konstilla. Eilen tein herne-maissi-papika- tonnikala smoothien ja se lasillinen oli käytännössä ainoa ruoka minkä lounaaksi söin. Koska tämä syöminen ei aina mene suunnitelman mukaan, niin onneksi on apukonsteja terveelliseen syömiseen. 


Oon käyttäny jo pitkään Puhdistamon Viherjuomaa. Se pelastaa sellaiset päivät kun vihreää ei tule syötyä tarpeeksi. Teelusikallinen tätä sekoitettuna mehuun ja on hyvää ja terveellistä. Hyödyistä pääset lukemaan täältä

Meiltä löytyy jonkun verran luontaistuotteita ja uusin tuttavuus on Cocovin MSM-jauhe. Tämä oli itseasiassa Jonin ostos. Hyödyt tuotteen käytöstä on luustolle, rustolle ja jänteille, sekä iholle. Itse aion kokeilla tuotetta, sillä uskon käytön vähentävän myös nivelkipujani. 

Samalla kun haluan puhdistaa elimistöäni, olen myös mielen kulukuurilla. Haluan karsia ostoksistani kaiken turhan. Mutta varmaan paras hankinta on minkä tein viime viikon maanantaina, hintaan 29,80 eur:  Uuden Elämän Alku -valmennus. Instassa ja facessa on ollut hirmuisesti kaikenmaailman sponsoroituja julkaisuja terveelliseen elämään. Oon aika skeptinen näitä kohtaan, kun tuntuu että kaikenmaailman ihmedieettejä, dieettituotteita ja rahastusjuttuja mainostetaan. Tietämättömiä ihmisiä viedään kuin pässiä narussa. Mutta minun huomion kiinni tämä mainos Uuden elämän alusta. Lähdin tutustumaan mainokseen ja olin aivan myyty. Tavoistani poiketen ostin ohjelman saman tein. Ja voin suositella ohjelmaa niin lämmöllä. Kerron nyt hieman ohjelmasta. 


Ohjelman takana on Tuovi Joensuu, liikunnanohjaaja, äiti ja hyvinvointivalmentaja. Kysymyksessä on BHC, Bikini Hiit Challenge. Jos on siis ongelmallista päästä salille, niin tässä on kysymyksessä 20 minuutin hiit-treeni, jossa ohjelmat vaihtuu kolme kertaa viikossa. Ohjelmia tulee suoraan sähköpostiin kolmen viikon ajan. Ohjeet ja videot on tosi hyvät, liikkeet on yksinkertaisia ja ohjelman mukana on ajastin, eli treenaaminen on tehty tosi helpoksi. Mutta on todella rankkaa. Mutta tehty niin hauskaksi, että sen 20 minuttia jaksais vaikka ois mikä. Jonikin innostui tästä ihan hiiteen ja onkin treenattu tämä yhdessä kotona kun Viivi on mennyt nukkumaan. Tosi kokonaisvaltainen koko kehon treeni, joka todellakin kohottaa kuntoa. Aivan uskomaton hiki treenin jälkeen ja rasvanpoltto jatkuu oikeasti vielä tuntikausia treenin jälkeen. En oo varmaan ikinä nähnyt Jonin hikoilevan näin paljon. Eli ei todellakaan oo mitään huuhaata eikä vaan naisten juttu. Ja tämä kehuminen ei todellakaan oo mikään sponssausjuttu, oon vaan niin positiivisen yllättynyt tähän ohjelmaan ja niin onnellinen että lähin mukaan. Ja sain vielä Jonininkin innostumaan. Suosittelen tätä ohjelmaa niin lämpimästi. Yksi parhaimpia ostoksiani. Niin mukavaa vaihtelua salitreeniin. Kuntosalilla en ole nyt taas siis käynyt aikoihin. Tää BHC vie sitäpaitsi aivan sippiin, niin en usko että mulla on voimia lähteä nyt edes BodyPumpiin. Ohjelma sisältää lisäksi ruokaohjeet. Uuden elämän alkuun pääset täältä

Kuva: http://www.uudenelamanalku.net/

Kuva: Uuden elämän alku Facebook



BodyPump ja Tuovin jumpat ovat tehneet tehtävänsä ja paino on onnekseni lähtenyt laskuun, vaikka itselläni on nyt pakosta treenitauko ollutkin. Mutta tämä turvotus, huono olo ja väsymys flunssa-ajan herkkujen mättämisen jäljeltä on jotain kamalaa. Halusin tähän vähän apuja, mutta "luonnollisemmin" keinoin teen muodossa. Olen joskus käyttänyt detoxina Lifen Detox juomaa, mutta tällä kertaa halusin selvitä hieman edullisemmalla vaihtoehdolla. Lifen detox on kolmenviikon kuuri. Hyvä sekin ja hyvänmakuinen. Mutta tällä kertaa päädyin ihan Prisman tiskiltä uuteen tuttavuuteen Pukka Detox. Nytkun tätä blogia päivitän, siemailen teetä ekaa kertaa, joten vaikutuksista vielä en osaa sanoa. Maku on ihanan aniksinen ja lakritsinen. Vaikutus lienee pian selvä, vessassa saa rampata koko päivän, mutta sehän tarkoitus onkin että aineenvaihdunta vilkastuu ja kuona-aineet poistuu. Aion vähentää myös kahvinjuontia, ja tässä myös muita vaihtoehtoisia herkkuja. Flunssa alkaa olla jo niin hyvällä mallilla, että tänään aion uskaltautua tehdä treenin taas. Ohjelmat on muuten nähtävissä kolmen kuukauden ajan, eli jos jostain syystä ohjelmasta tipahtaa, niin hyvin ehtii mukaan omaan tahtiinkin.