Blogissani käsittelen vauva-arkea ja intohimojani: fitnesstä, sisustusta, muotia ja kauneutta, koiria, unelmiani.

JenniKatrinan elämää ♥

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Kiitos tästä vuodesta!

Hoitolaukku pakattu. Työvaatteet päivitetty. Korkkarit huollettu. Jakut otettu esiin. Avaimet, parkkiluvat Michael Korssissa. Viivin hoidonalkuun käytetty rahaa... pallljon. En halua edes laskea miten paljon. Valmistelu on tehty huolella niin materiaalisesti kuin henkisesti.

Kiitos tästä isosta vuodesta! Oon tunteillut tätä aihetta läpi vuoden blogissani ja valmistautunut henkisesti kesästä saakka töiden ja hoidon alkuun. Mieli ei ole enää haikea. Vuosi on muistoina sydämessa, kuvissa ja aina tuossa tytössä kun häntä katson. Minun mestariteos <3 Hän on jo iso reipas tyttö. Meille kaikille koettaa uutta ja paljon hyvää. Mieli on hyvä ja odottavainen. Niin kiitollinen olo, että sain tämän kokea ja odotan tulevaa. On ihanaa olla äiti ja huomata, miten paljon täyteläisempi ihminen on, kun töistä viimeisen kerran tähän uuteen elämään lähti.


Ja katsokaa miten osuvan eväslaukun sijoitusneuvoja löysi :D

Tervetuloa uusi arki! :)



keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Mindyn kamat järjestykseen!

Nyt ei tarvi enää metästää Mindyn kadoksissa olevia tarvikkeita ja pompuloita! Reipaskaupan  Tassu Tarvikelaukulla meidän karvavauvan tavarat pysyy järjestyksessä. Turkin puunaus on aina oma Show. Koiran pesupäivä tuottaa aina pientä päänvaivaa. Nyt kun märät ja kylmät ilmat alkaa, monenlaisille takeille ja haalareille on käyttöä. Hankaavat takit tuovat puolestaan mukanaan takkumeren. ja astetta vaativamman turkinhoidon. Kaikenlaista ainetta ja vempainta tarvitaan takkujen selvitykseen. Mindy on jo kuusi ja puoli vuotias ja vasta nyt meillä on Mindylle oma beautybox <3


Näitä pompuloita on sitten moneen lähtöön. Tässä vain murto-osa. Tässä tulevan sesongin pompuloita :) Ja Mindyn hammasharja. Meillä oli kolmisen viikkoa sitten Mindyn hammaskiven poisto. Oli sen verran kallista lystiä, että hampaita täytyy nyt säännöllisesti pestä. Nyt on hammasharjakin tallessa eikä Viivi pääse tätä syömään.



Reipaskaupan paketin mukana tuli myös isompi ja pienempi pussukka. Tähän pikkupussukkaan sain kätevästi Mindyn pompulat erikseen säilöön. On mukava kun eivät ole kosmetiikkapussissa irrallaan, vaan kaikki omalla siistillä paikallaan. Jotkut tykkäävät leikata Coton de tulearin etuhiukset. Meidän mielestä Cotonin etutukka kuuluu saparolle :)



Tuotteita turkinhoitoon on moneen lähtöön. Tarvitaanko näitä oikeasti siis kaikkia?  Minäpäs kerron nyt meidän koko reilun parituntisen turkin pesuoperaation kaikkine vaiheineen. 




Kolme harjaa eri tyyppisiin takkuihin. Vasemmanpuoleista harjaa käytetään useimmiten. Ensin pesen turkin shampoolla, jonka sekoitan erilliseen pulloon reiluun veteen. Shampoopesun teen turkin likaisuudesta riippuen kerran tai kaksi. Hoitoaineen sekoitan myös veteen ja annan vaikuttaa pari minuuttia. Turkin pesuun käytän keltaisuutta poistavaa shampoota. Turkkiin käytän reilustihoitavaa hoitoainetta, sillä violetti shampoo kuivattaa paljon Mindyn hiuksia. Huolellisen huuhtelun jälkeen kuivaan turkin pyyhkeeseen. Cotonit taitaa kaikki riehua itsensä lopulta kuivemmaksi :) Huutakaa heti hep kenen Coton ei tätä tee :D Riehumisen jälkeen suihkutan turkkiin mansikkasuihketta. Mindy rakastaa föönaamista. Ensin föönaan turkkia kuivemmaksi kädellä harjaten ja sen jälkeen otan föönauksen avuksi kuvan vasemmanpuoleisen harjan. Kuvassa oleva vaaleanpunainen koirien TangleTeezer toimii ainakin meillä myös föönausharjana. Turkeille joissa on aluskarva tämä pinkki harja ei mielestäni sovi. Eli teidän ei kannata tähän rahoja haaskata. Näillä molemmilla harjoilla saa turkin käytyä pääpiirteissään läpi ja löydettyä pahimmat takut. Kuvassa olevaa karstaa käytän aika harvoin. Vähän mikä fiilis milloinkin on. Itsepintaisimpiin takkuihin käytän kampaa ja yleensä kamman kärkeä, jolla saan vedettyä ja avattua takut. Meillä Joni tykkää aina ottaa Mindun syliin ja samalla nyppiä sormin takkuja auki. Oikeanpuoleinen saksiharja tuskin lienee näyttelyCotoneille sallittu, mutta sitä käytän silloin tällöin. Ylhäällä kahdenlaiset sakset. Toisilla leikkaan korvista ja varpaiden välistä enimpiä karvoja. Joskus jos takut on oikein pahat, sorrun avaamaan takkuja myös näillä pehmytpäisillä saksilla. Vaikka monet kerran uhkaan, että leikkaan pahimmat takut kokonaan saksilla, niin käytän saksia vain vetäen avaamaan takkuja. Kynsisakset muuten puuttuvat kuvasta. Coton on niin pieni, että itse käytän kissan kynsisaksia. 



Cotonin turkki täytyy harjata säännöllisesti. Eri välineitä siis tarvitaan. Itse pesen turkin kahden viikon välein. Kun arki on muuttunut lapsiperhearjeksi, Mindyn turkin hoitoon on valitettavasti aivan liian vähän aikaa nykyään. Monesti käy niin, että harjauskerrat venyvät liian moneen päivään ja takkuja kertyy. Vaikka lyhyellä karvalla pääsisi helpomalla vauva-arjessa, niin itse olen sitä mieltä, että Cotonin turkin kuuluu olla pitkä.  Ja nyt on sanottava, että en tuomitse heitä jotka leikkaavat Cotonin turkkia. Kukin tyylillään ja tilanteensa mukaan. Onhan Cotonissa muutakin valloittavaa kuin turkki. Turkki on kaunis kuin mikä, mutta onhan Cotonin luonne vertaansa vailla. Minä vain tykkään pitää turkin pitkänä. Köyryselästä ja pitkästä turkista Cotonin tunnistaa. Tykkään kyllä kaikista vastaantulevista Cotoneista, mutta pitkä turkki kääntää päät! Vaikka työtä on paljon ja koira vielä työllistää tätä arkea, niin yritän kuitenkin aina konstilla kuin konstilla saada vältettyä takkujen leikkaamista. Pesupäivä on välillä hermoja raastava, mutta palkitseva. On aivan ihana nähdä turkissa työnsä tulos ja katsoa, kun turkki hulmuaa koiran vipeltäessä. Koirakin tuntuu aina iloitsevan puhtaasta turkista, eikä vain omistajat :)



Paketissa oli esite Reipastalkoista. Reipastuotteilla koulu voi kerätä rahaa luokkaretkeen tai urheiluseura pelireissulle. ReipasTalkoisiin voit tutustua TÄÄLTÄ.


Ihan kohta on joulu <3

Tässä muuten muutamia Cotonin  arkikuvia :) Kuvia siitä, miltä turkki ei näytä kauneimmillaan ja jokainen Cotonin omistaja tietää kuviin liittyvän tilanteen tuskan. 



Mindy kauniina


Mikä on Reipaskauppa? 

Reipaskauppa on huittislainen perheyritys Kassimatti Oy. Yritys on toiminut yli 30 vuotta, ja valmistaa muutamia mainitakseni Reipastuotteita: reput lapsille, jumppapussit, erilaiset pussukat, tavarasäilytyskorit, kylmälaukut, ostoskassit, hevostuotteet ja tassutuotteet. Reipasjoukkue puolestaan tarjoaa treenikassit seuran omalla logolla. 

Vink vink! Jos päiväkotireppu on vielä hommaamatta, niin tutustuppas reppuihin TÄÄLTÄ.

Tsemppiä itse kullekin koiran omistajalle alkavaan talvikauteen!




Tassutarvikelaukku saatu blogin kautta

Yhteistyössä


Olisi kiva saada teidän kommenttia, mitä tarvikkeita muilta pitkäkarvaisten koirien omistajilta löytyy? Onko samoja tuotteita ja mistä tykkäätte? Kehitysehdotuksia? Mitä mieltä ootte turkin leikkaamisesta lyhyeksi pitkäkarvaisella rodulla, jota ei kuulu trimmata? Miten te säilytätte teidän rakkaiden hoitotarvikkeet?





sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Mammalandian yhteistyöpostaus: Hyväntekeväisyys - kuinka voisimme auttaa toisia?

Tämän kuun yhteistyöpostauksen aihe on Hyväntekeväisyys. Aihe on toki ajankohtainen aina. Erityisesti nyt, kun anoppini on Unicef- vapaaehtoistyöntekijä ja palasi juuri avustusmatkalta Afrikan Malawista. Myöskin siksi, että Aleppon hyväntekeväisyystyö on nyt vahvasti tapetilla.


Kuvassa anoppini Malawissa. Kuva on kuvaruutukaappaus videolta Unicef Finlandin Facebook-sivuilta

Hyväntekeväisyystahoja on Suomessakin useita, Unicef on varmasti se yksi näkyvimmistä tahoista. Arvostan suuresti kaikkia hyväntekeväisyystyöntekijöitä ja avun lahjoittajia. Itse osallistun aina mahdollisuuksien mukaan lahjoittamaan. Elämäni aikana olen varmasti osallistunut hyväntekeväisyyteen eniten kirkon kolehtien kautta.


Kuva: Leena Vilponen
Tämä nuori äiti lapsineen Malawin Matopen neuvolan luona oli halunnut tulla kiittämään Unicefia, että hän sai neuvoja ja lisäravintoa lapselleen. Nyt lapsi voi hyvin.

Suomessa järjestetään aivan upeita konsertteja hyväntekeväisyyskeräysten hyväksi. Järjestöjä on isompia ja pienempiä ja yksittäisiä henkilöitä. Pienestä pitäen olen tottunut äitini työn puolesta evankelisluterilaisen seurakunnan yhteisvastuukeräykseen.  Hyväntekeväisyys on tärkeää aina. Näin joulun lähestyessä hyväntekeväisyys kohdistuu erityisesti omaan maahan ja nämä joulukeräykset ovat varma joulun merkki tuomaan sitä aitoa joulun henkeä.




Hyväntekeväisyyden ei tarvitse olla aina järjestöjen tai keräyksien kautta tapahtuvaa aineellista auttamista. Kukin voi auttaa mahdollisuuksiensa mukaan. Hyväntekeväisyys voi olla aineetonta avunantoa vanhuksille, vammaisille tai yksinäisille. Aina et voi tietää, kuka kohtaamasi henkilö tarvitsee hyvää. Kumpa aina siis jaksaisi pyrkiä hyvään. Ei kukaan tähän aina pysty, mutta onneksi hyväntekeväisyyskampanjat ovat meiltä omalta osaltaan muistuttamassa yleiseen hyvän mielen tuottamiseen.

Hyväntekeväisyyttä voit tehdä mennessäsi mihin vain. Lenkillä voit pysähtyä juttelemaan vanhukselle, mikä saattaa olla hänen ainoa sosiaalinen kontakti koko päivän aikana. Yksinäiselle ja masentuneelle kädenhuiskutus voi tuoda ilonpilkahduksen. Ovenavaus, kassavuoron tarjoaminen, hymy, talutus kadun yli, kauppakassin kantaminen. Kuuntelu, halaus, käteentarttuminen. Pieniä tekoja, jotka voi olla isompia kuin luuletkaan. 

Muotoja on monia, mutta hyväntekeväisyyden ei tarvitse olla suurta. Sanoppa yksi tärkein asia mikä meiltä suomalaisilta puuttuu katukuvasta suurilta osin? Hymy. Hymyä ja ystävällisyyttä ei koskaan ole liikaa, eikä se maksa mitään. Tämän hyvän tarjoaminen toiselle ei ole sinulta pois ja tätä hyväntekeväisyyttä voit lahjoittaa joka päivä. Lahjoittamalla hymyn huomaat varmasti itsekin saaneesi jotakin. Hymyllä voidaan pistää hyvä kiertämään.




Yhteistyössä Mammalandia


maanantai 17. lokakuuta 2016

Lopultakin lääkäriin!





Minä oon TAAS kipeänä. En jaksa! Maailman murheiden rinnalla en saisi valittaa, mutta on niin väsyttävää ja masentavaa sairastaa koko ajan. Mulla on varmaan viides flunssa kolmen kuukauden sisään. Elämäntavat on olleet huonoja, kun liikkumattomuus ei kannusta syömään hyvin. Ja äiti nyt ei voi jäädä sairastamaan. Harmittaa taas kerran ihan sairaan paljon siksi, kun Jonilla on nyt viimeinen isyyslomaviikko ja mulla alkaa työt kahden viikon päästä. Meidän piti lähteä tällä viikolla kylpyläreissulle. Nyt oltaisiin hotellissa tällä hetkellä.

En mene nyt ollenkaan maailman sekasortoon ja presidentinvaaleihin. Äitiys on tehnyt minusta niin yliherkän, että minulla on vahva filtteri uutisiin. Minun on pakko jättää monet uutiset katsomatta, koska en kestä sitä tuskaa. On pakko keskittyä positiivisiin asioihin, jotta jaksan. Seuraan kyllä uutislähetyksiä päivittäin, mutta esimerkiksi Aleppon ja kaikkiin lapsiin ja eläinrääkkäyksiin liittyvät uutiset katson suojalasit päässä. Täytyy vaan toivoa, ettei sitä yhtä pelleä oikeasti valita maailman vaikutusvaltaisimpaan virkaan...



Kävin lauantaina aamuna uudella salilla EasyFitillä intoa puhkuen. Jätin sarjat kaikki vähän vajaaksi, sillä halusin välttyä överituskalta. Pt.n kanssa oli puhetta, etten voi lähteä tavoittelemaan neljän viikkokerran treeniä, sillä olen sairastanut niin paljon. Raskauden jälkeinen kuntoilu on ollut muutenkin vähän sitä hakemista niin motivaation kuin kunnon kohottamisen osalta. Oon aina ollut kuntoilussa malttamaton, ja monesti minun kova yritys on päättynyt flunssaan. Sitä vastoin mulla on aloitettava rauhallisesti, vaikka kahden kerran viikkotahdilla. Sitä samaa asiaa Jonikin on mulle hokenut, mutta oma puoliso on liian lähellä. Ei ole auktoriteettia. NO. Ajattelinkin, että käyn lauantaina ja pidän välipäivän ja heti alkuviikosta uudestaan. Samana päivänä treenin jälkeen iski flunssa. Siis enkö voi enää käydä YHTÄ kertaa salilla ilman, että sairastun? No ei tää nyt siitä ollut. Tiiän, että mulla on varmasti vellonut joku pöpö tai sitten oikeasti tämä syksy on vaan monien virusten aikaa. Uusi flunssa kun vanha on taltutettu.






En ole päässyt kuntoilemaan juuri yhtään. Viivi on kuin ihmeen kaupalla välttynyt minun monilta flunssilta. Mutta viimeisimmät kaksi on tarttuneet Viiviinkin. Ei ole muka vain ollut aikaa lähteä lääkäriin ja flunssa on sitten pikkuhiljaa hävinnyt pois. No tänään mulla sitten tuli mitta täyteen, ja lähdettiin molemmat lääkäriin. Viivillä on ollut pientä lämpöä ja ollut vähän tukkoinen. Ja mulla taas jälleen kerran kamala kurkkukipu. Sitä kun vauvan ja koiran ja arjen kanssa huitoo menemään, ei edes huomaa miten huono olo on. Poskiontelotulehdus ja melkein 38 mulla kuumetta lääkärissä. Jonin viimeinen isyyslomaviikko ei ollut taas ollenkaan sitä mitä piti, mutta olipa hyvä että lopultakin lähdin tuonne lääkäriin. Syy selvisi lopultakin ja sain lääkkeet. Jospa tästä lähtisi suunta ylöspäin.




Toitotan aina sitä positiivisuutta muille, mutta tänään minun käytös ja olo oli kyllä aivan kamalaa. Havahduin tänään siihen, että olin aivan kamala myrkky, joka varmasti tarttui ihan koko lähiympäristöön. Niinpä totesin, että mulla oli parempi pitää vain suuni kiinni. Vaikka tuskin sekään auttaa. Kun olen huonolla tuulella, huonon tuulen leviämiseen ei sanoja tarvita. Haluan niin tulla kuntoon ja saada paremman olon. Tänään tulee muuten Jutan jakso tv.stä sarjassa Bull vs Vertti. Tuo nainen saa minut aina niin energiselle tuulelle.




sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Ou ball!


Meidän kotona käydään leikkimielistä taistelua siitä, kummat on Viivin ja kummat Mindyn lelut. Toistensa lelut kiinnostaa tottakai toista. Mindyn leluissa on turvallisuuskysymys, ettei Viivi mielellään saisi käyttää niitä. Mindyn käytössä taas Viivin lelut menee äkkiä tosi nuhjuisiksi. Eikä Mindyn suu ole maailman puhtain. No onko Viivinkään kun imuroi suuhunsa kaiken :)




Tästä Oball Rattle - reikäpallosta on suurin taistelu tällä hetkellä. Pallo vierii pitkänkin matkan ja molemmista on hauskaa seurata kun pallo vierii sivusuunnassa minne sattuu :) Onpa ollut muuten oiva kannustin ryömimisen opetteluun :)



Pallo on kevyt ja kehittää motoriikkaa. Pallolla on hyvä opetella heittelemistä ja kopittelua. Keskellä on mielenkiintoa herättämään värikäs helistinosa. Pallosta on paljon reikiä, joiden avulla pienillä sormilla saa hyvän otteen. Ikäsuositus on vastasyntyneestä lähtien. En tiedä mikä kapellimestari tästä meidän neidistä on tulossa. Tänä aamuna tämä pallo ajoi tahtipuikon virkaa yökkäripukuiselle musisoijalle. 



Mindy on tottakai innoissaan kaikista palloleikeistä ja Viivi nauraa aina kippurassa Mindyn pallotempuille. On hauska seurata miten kummatkin ovat aina innostuneita ja mukana toistensa leikeissä.


Pallo saatu blogin kautta.

Yhteistyössä Lautapelit ja Mammalandia


tiistai 11. lokakuuta 2016

Kyllä syksy on kaunis

Vähän sanoja. Eilistä tunnelmaa lenkkipolun varrelta. 


Väri loistossaan, on kaikkein kaunein sen.


Kuvattu Niemessä ja Mukkulan Kartanon rannassa.