Blogissani käsittelen vauva-arkea ja intohimojani: fitnesstä, sisustusta, muotia ja kauneutta, koiria, unelmiani.

JenniKatrinan elämää ♥

lauantai 19. marraskuuta 2016

Hyvää joulua mulle!



Siis kattokaa mitä sain Siniltä!! Siivousintoilijan onnen päivä! Sini lähetti aivan mahtavan paketin. Olo oli kuin joululahjoja penkoessa! Wheeeeeee!



Paketti sisälsi pölymiekan, kaksi pesupussia kengille, rintaliiveille ja isommille vaatteille, kaksi keittiöriipusta ja kaksi mikrokuitukeittiöliinaa. Tämä paketti tuli kuin tilauksesta, sillä nyt oli paljon pestävää pikkupyykkiä Viiville hoidonaloitukseen. Myöskin yhdet minun valkoiset lenkkarit vaati kipeästi pesua. Oon muuten tehnyt tämän postauksen odottamaan jo kuukausi sitten, kun Viivin hoito ei vielä ollut alkanut :)




Iso pesupussi suojaa alusvaatteita,  sukkia, sukkahousuja, rintaliivejä...  kaikkea pikkupyykkejä tai arkaa pyykkiä.  Moppeja ja mikrokuituliinoja suositellaan myös pestäväksi tässä. Rintaliiveille on oma pussi, joka suojaa kaaritukia.


Kenkäpussin kaksinkertainen verkkokangas suojaa sekä kenkiä että pesukonetta. Molemmille kengille on oltava omat pussit. Nämä kärsii pestä 90 asteessa.



Pölymiekka on pelastus kodin hankaliin kohteisiin. Mahtuu pieniin koloihin. Taivutetaan tarpeen mukaan. Sopii kaikkiin Sini-varsiin. Käytetään kuivana. Käytön jälkeen pöly ravistellaan tai imuroidaan pois. Voi myös pestä  pesupussissa aina 60 asteessa. On muuten ehdoton apu mulle joulusiivoukseen.




Liinariipus on ihan paras. Edelliset koukut tippuivat aina. Inhoan että luutua säilytetään altaassa ja hanan päällä. Kaapissa liina kuivuu riipuksen avulla ilmavammin eikä tipu. Voi pestä astianpesukoneen ruokailuvälinelaatikossa. 



Sinin tuotteet saatu blogin kautta.

Yhteistyössä

tiistai 8. marraskuuta 2016

Juhlaa ja arkea

Uus elämänvaihe näkyy blogissa. Hiljaista.


Arki on lähteny ihan mielettömän hyvin käyntiin. Äiti eikä lapsi oo itkeny yhen ainutta itkua asian vuoksi. Ainakin alun perusteella, Viivi tuntuu ottaneen muutoksin tosi hyvin vastaan. Suhtautuu lähtöihin ja hoitoon jättämiseen tosi hyvin. Ja kotona on ihan tohkeissaan. Ihan samanlainen kuin ennenkin. Hoidossa on ollut ilmeisen aurinkoinen. Toivotaan, että sama meno jatkuu :) Varsinkin nyt kun eka opetteluviikko on takana niin voi jo ottaa vähän rennommin. Ensimmäisinä päivinä mietin miten oonkin ottanut näin hyvin tämän muutoksen. On tosi outoa, etten ole juurikaan ikävöinyt Viiviä päivisin. En ole ehtinyt :D Päivät on eritavalla virkeitä ja toisaalta kun hoitotäti on nuin ihana, niin hoitoon vienti on itseasiassa miellyttävää. Ja hoitopaikka on tosi kätevästi matkan varrella. Hyvältä vaikuttaa.


Ekat päivät olin toki töissä kuin Liisa Ihmemaassa. Toki muutoksia entiseen on hurjana ja itse näin muutoksen omassa oloissani jo ensimmäisen työpäivän aikana väsymyksenä ja muutenkin huonona olona  kropassa. Kropalle iso shokki yhtäkkiä istua pitkä päivä sisällä ruudun ääressä, kun ennen oli tottunut liikkumaan kilometritolkulla vauvan kanssa ja ulkoilemaan. Puhumattakaan uusista rytmeistä, aikatauluttamisesta, yli tunnin työmatkoista, pimeällä ajamisesta, tsemppaamisesta töissä. Töiden päättyminen ja Viivin haku on päivän tähtihetki. Se hymy <3 Kun tullaan kotia lähdetään heti Mindyn kanssa lenkille ja reilu kolmituntinen on melkoista tehoilua. Paljon leikkiä ja hellyyttä tarkan kellon kanssa ja kuulostelua milloin on aika aloittaa iltatoimet. Vanhat rytmisäännöt ei nyt oikein päde, kunkin päivän eri aktiviteetit vaikuttaa ja nukkumaan pääsy vaatii vielä hakemista. Ennen kahdeksaa meillä ei vielä uni tule. Monesti ongelmana on nyt ollut, että silmiä aletaan hieromaan jo kesken nukkumavalmistelujen. Niinhän siinä monesti käy, että tyttö on jo yliväsynyt sänkyynlaitettaessa ja unen haku menee tverkkaamiseksi :D Näin siinä kävi meillekin, hoito kun alkoi niin samassa alkoi kiipeily sängyssä. Mistä se johtuu, et monesti tämä alkaa kun muutoksia tulee?


Muutos on valtava niin meille vanhemmille kuin Viiville, mutta myös Mindylle. Mindy on taas päivät yksin ja aamu vaatii kaksi lenkkiä, jotta Mindy pärjää pitkän päivän yksin. Mindylle shokki on ehkä suurin!  Seurasta puhumattakaan, mutta ruuan ja juoman säännöstelystä, joka täytyy taas opetella uudestaan, kun tietää että täytyy päivä pidättää. Ja tunnistaa taas pimenevästä illasta, milloin kotijoukot saapuu :D Mindyn vatsa on ollut sekaisin ja Mindy on niiin ikäväinen, etten tiedä milloin pystyn lähtemään illalla salille. Siitä puheenollen. Saa nähdä milloin jaksan ekan kerran salille.

Onhan se riittämättömyyden tunne ollut kamala. Niin vähän aikaa kaikille. Kotityöt raskisi aloittaa vasta Viivin mentyä nukkumaan. Parisuhteelle, koiralle, urheilulle ja unellekin täytyy löytyä aikaa. Tähän sattui vielä synttäreiden ja isänpäivän suunnittelu. Aika touhukasta. Mutta onneksi meitä on kaksi jotka tämän arjen jakaa. Kiirettä, mutta ihanaakin. Turvallinen arki. Eiköhän tää tästä. Blogissa minua ei nyt paljon näy, mutta yritän päivittää kuulumisia aina kun ehdin :)




Tekstin kuvat on otettu tasan vuosi sitten. 8.11.2015 Isänpäivänä. Oli viimeinen hetki ottaa nuo kuvat. Neljän päivän päästä oltiin jo synnärillä.