Blogissani käsittelen vauva-arkea ja intohimojani: fitnesstä, sisustusta, muotia ja kauneutta, koiria, unelmiani.

JenniKatrinan elämää ♥

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Jouluperinteet


Vuoden viimeinen Mammalandian yhteistyöpostaus on aiheeltaan joulu. Nyt on jouluhullulle tekemistä pysyä aisoissa :) Aloitin luonnostelemaan postausta keskiviikkona, kuvia otin tänään pitkin päivää. Nyt olen aika herkällä mielellä. Olemme tulleet Kauneimmista Joululauluista, ja olen juuri soittanut isälle ja äidille. 


Vietän nyt toista jouluani oman perheen kesken. Tämä on Viivin toinen joulu. Viime jouluna Viivi oli ihan vastasyntynyt. Tästä joulusta ei Viiville vielä jää muistikuvaa eikä hänellä vielä ole ymmärrystä Joulupukista, mutta uskon hänenkin aistivan, että tässä ajassa on jotain todella erityistä, kun ollaan erityisen hyvällä mielellä ja laulellaan ja leikitään erityyppisien kappaleiden tahtiin. Meillä on jo kolmatta vuotta valkoinen muovikuusi. Kotona meillä oli aina isän hankkima aito kuusi ja eihän sitä tuoksua voita mikään. Mutta kyllä ihanan joulutunnelman saa muovikuusellakin. Varmasti viimeistään nyt kun koristeltiin kuusi, Viivi ymmärtää, että nyt on juhla <3

Perinteet luo turvaa ja viime joulu oli minulle kova paikka, kun kaikki perinteet muuttuivat kerralla. Ensimmäinen joulu erossa lapsuuskodista ja omista vanhemmista ja kaikista niistä perinteistä. Ja vielä kun ei ollut yhtään lunta. Mutta niin vain sydämestään löysi sen aidon joulun hengen <3 Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä.



Minulle on tärkeitä kaikki ne joululevyt mitä lapsena kuuntelin. Otan vastaan uusiakin kappaleita, mutta huomaan, että näistä lapsuusajan joululevyistä ja mitkä tuovat mieleen kodin, löydän sen joulutunnelman. Näitä kappaleita haluan tuoda tutuksi myös Viiville, ja Joni tietää, että nämä on minulle niin tärkeitä, että minä saan aika pitkälti päättää mitä joulumusiikkia meillä kuunnellaan :)


Olen tuonut hyvin monet lapsuusperinteet meidänkin kotiin. Ensimmäisenä Adventtina käydään aina kirkossa. Adventtikynttelikkö on esillä koko joulukuun. Jokaisena adventtina kynttilää poltetaan vain jumalanpalveluksen ajan, (Kuuntelen aina jumalanpalveluksen Kajaanin kirkosta) ja jouluaattona kynttelikkö saa sitten palaa loppuun :) Neljäntenä Adventtina tietysti aina Kauneimmat Joululaulut. Tähdet saa ripustaa vasta ensimmäiseksi adventiksi. Vasta viimeisellä jouluviikolla viritän joulun täyteen koristukseensa. Jouluaattona täytyy nousta aikaisin, että päivä olisi mahdollisimman pitkä :) Jouluaattona täytyy laittaa itsensä kauniiksi, vaikka varsinaista juhla-asua en kuitenkaan pue. Viiville tonttupuku tietenkin <3 Ja Mindylle punainen rusetti.



 Meillä kotona koristeltiin kuusi aina vasta aattona. Me koristellaan kuusi yleensä aina neljännen adventin viikonloppuna. Kinkku paistetaan itse tottakai. Riisipuurot ja kaikki perinteiset herkut. Syön kaikkea, koska se kuuluu jouluun. Paitsi limppua. Karjalanpaisti on meidän perinteistä jäänyt pois, mutta mäti on uusi perinne. Pöytä katetaan aina viimeisen päälle jokaiselle ruualle ja kahville, ja asukin on tietysti jouluinen. Minulla näkee harvoin punaista, mutta aattona olen punaisissa. Ja tonttulakki päässä :) Sama punainen pätee myös sisustukseen, meillä nähdään punaista vain jouluna.  Silloin ainakin osa hopeisista ja valkoisista kynttilöistä ja kukista saa väistyä. Jouluaattoaamuna kuunnellaan tonttulauluja ja iltaa kohden musiikki vaihtuu hartaampaan. Joulurauhan julistus, Lumiukko. Joulurauhan julistuksen jälkeen ei saa enää soitella ystäville tai viesteillä. Klo 12 alkaa Joulurauha ja oman perheen aika <3 Jouluaattona ja Joulupäivänä ei kyläillä. Olen monissa asioissa hyvin konservatiivi, ja onneksi Jonikin. Pidetään kiinni vanhanaikaisista "vierailusäännöistä". 


Mieli on hyvä ja hellä. Jouluaatossa on taikaa. Kaikki näyttää aivan erilaiselta <3 Sininen hetki on aina fiilistelyn paikka. Haudalla käydään hämärän tullessa ja jouluaaton hartaus kuuluu ohjelmaan. Kuulutaan evankelisluterilaisteen kirkkoon ja uskon perinteet ovat erityisen tärkeitä jouluna. Jouluevankeliumia ei lueta kuitenkaan kotona, sillä tämä  me kuullaan kirkossa. Kirkon jälkeen sytytellään kaikki kynttilät. Joulusauna kynttilän valossa <3 Ja ne lahjat <3 Jouluaattona jännittää vieläkin. Meidän joulu noudattaa hyvin vahvasti samaa kaavaa mikä meillä kotona oli, mutta on ollut myös mukava tuoda meidän omia, uusia perinteitä. Aika muuttuu, eikä tietenkään meidän perinteet voi olla samanlaiset. 


Tänä jouluna meillä ei vielä käy pukki, mutta uskon, että ensi vuonna käy, joten ensi vuonna ohjelmaa on niin paljon enemmän, niin kirkko voi silloin jäädä välistä. Lapsen kanssa muutenkin, on aina muuttuvia tekijöitä, joten ei minulle kauheaa ole, jos joulu ei aina noudata totuttua kaavaa. Meillä kotona lahjat jaettiin aina suhteellisen myöhään, joten jatkossa kaikki rytmittyy sen mukaan monelta pukki käy. Täytyyhän lahjoilla jaksaa leikkiäkin. Minulle on tosi tärkeää hössöttää lahjoilla. Varsinkin nyt, kun pääsen näkemään sitä lapsen riemua lahjoista. Kiva on saada lahjoja itsekin, mutta lahjojen ostelu, paketoiminen ja kaikki siihen liittyvä jännitys on paljon parempaa kuin omat lahjat. Ja miten jännä onkaan ensi joulu, kun Viivi jo ymmärtää pukin. Aijai. Ensi jouluna olen varmaan itsekin posket punaisina jännityksestä <3


Odotan joulua aina niin kovin, joten mulla on aina pienoinen ahdistus kun joulu loppuu. Joulupäivänäki kaikki katetaan kauniisti, mutta joulupäivänä huomaa, ettei päivää enää huvita hössöttää samalla pieteetillä kuin jouluaattona. Tapanina ei syödä enää jouluruokaa. Tapanin illaksi ollaankin jo sovittu ystäväperheen kanssa Mirvan Masennuksen karkottajaiset. :D


Joulu. Juhlavalmistautuminen. Perinohjainen valmistautuminen kuten mihin tahansa juhlaan. Mutta joulu on suurin juhla. Lahjat, ystävällisyys, perhe, harras mieli, lapsenomainen usko hyvyyteen ja satumaisuuteen. Ihana höpsö fiilis mutta samalla hartaus. Lapsenmieltä, taikuutta, pyhää sanomaa, kiitollisuutta, mutta tänä vuonna myös ikävän tunnetta läheisiin. Tänä vuonna odotan ihan mahdottoman paljon joululastenohjelmia :)


Yksi tärkeä perinne on tottakai koristeet. Viime vuoden joulupostaus löytyy muuten TÄÄLTÄ. Tänä vuonna on ilmiselvää, että koristella on täytynyt hillitymmin. Tavarat ei ehkä ole niin nätisti sommiteltu ja matalimmat pöydät lämmittää tyhjyyttään sattuneesta syystä :)


Nämä kaverukset pääsevät ainoina koristeina Viivin ulottuville, koska ovat pehmeitä :) Ei Viivi juuri Näihin koske kun tietää että ei saa koskea. Riskiä ei kuitenkaan halua ottaa, joten koristeiden aika tulee vielä :)


Eilen lauantaina tehtiin niin perusteellinen joulusiivous kun vaan flunssassa voitiin. Tänään leivottiin ja koristeltiin kuusi tonttulaulujen soidessa. Illalla oli tunteikkaat Kauneimmat Joululaulut. Viivi ilahdutti kirkkokansaaa olemuksellaan :) Kirkko ja laulut on aina aikaa mikä herkistää. Joulu on niin ihana aika, mutta tänä vuonna myös haikeaa aikaa kun omia vanhempia ja siskoa lapsineen kaipaa erityisen paljon. Heti kirkon päätyttyä piti soittaa isälle ja äidille, niin ikävä vähän hellitti. Jospa Luoja suo että saadaan viettää vielä monet yhteiset joulut koko perheellä Puolangalla.


Ihanaa ja siunattua joulua kaikki lukijani! <3

Nämä ylläolevat kuvat on viime joululta <3


Mammalandian joulukuun yhteistyöpostaus

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Mitä meille kuuluu?



Mitä meille kuuluu? Ihan normaali arkea. Perusarkea, joka on tuki ja turva tuiskussa ja tuiverruksessa. Maailmalla tapahtuu ja niin kai aina. Olen halunnut sulkea edelleen pois kaikkea raskasta ja mikä tuottaa mielipahaa. Yhtenä viittauksena tästä uutiset, mistä olen kirjoittanut teille jo monta kertaa aikaisemminkin. Maailma tuntuu täyttyvän kaikella negatiivisuudella, mutta onneksi omalla mielellä ja teoilla pystyy vaikuttamaan moniin asioihin. Toisena viittauksena tämä blogi. Sinä lukija oletkin varmaan ihmettellyt blogihiljaisuutta. Yksi iso teko itsellä tähän rauhanhakemiseen on ollut tekemättä jättäminen. En ole pitänyt blogia nyt kuukauteen. 



Olen ollut sovitulla tauolla blogista Mammalandian kanssa. Blogi ei ole vain kirjoittamista. Se on ajatustyötä, mitä tehdään päivittäin. Aktiivisimpina kirjoitusjaksoinani aina puhelin mukana, jos tulee jokin kuvan tarvis johonkin päivitykseen. Se meni jopa niin, että aina oli joko mielessä seuraava aihe, ja tiesi mitä kuvia haluaa seuraavaksi ottaa. Tai tekstin aihe syntyi hetken mielijohteesta. Vertaan blogia pieneen biisin tekemiseen. Keksitään aihe, kuvataan, kirjoitetaan, saat ahaa elämyksiä tai tahkoat luomisen tuskassasi, muokkaat kuvia, muokkaat tekstiä, saat taas ahaa elämyksiä tai teet isoja muutoksia, joskus teksti on vaikeaa, joskus syntyy nuin vain, jossain vaiheessa teksti on valmis, jaat sen ylpeänä ja onnellisena, ja joskus tuntuu, ettet kertakaikkiaan ilkeä edes julkaista tekstiä, odotat kenties sydänsyrjällään minkä vastaanoton tekstistä saat ja vertaat jälkikäteen tai jopa reaaliajassa minkäverran teksti sai lukijoita. Olikohan se nyt hyvä vai ei. Mikä mieli itselle jäi. Tulipaha taas tehtyä. Työlästä, mutta kuitenkin palkitsevaa. Vai onko se aina palkitsevaa? Entä kun bloggaaminen alkaa käydä jo taakaksi ja ahdistavaksi?


Käytän aikaa kuvien muokkaamiseen (paitsi tässä postauksessa kun aikaa ei ollut :D) ja siihen, minkälaisessa ympäristössä kuvan otan. En tee postauksia, missä itse poseeraan asennoissa. En ainakaan tällä hetkellä. Itselle se olisi tosi teennäistä. En koskaan julkaise kuvia, missä on sotkua. Se ei anna realistista kuvaa miltä meillä arkena näyttää. Enhän koskaan kutsu vieraitakaan, ilman että meillä on siivottu. Haluan kutsua vieraan ja lukijan siistiin kotiin. En kuvaa sotkukuvia. En vain halua. 



Meille kuuluu oikeasti tosi hyvää. On ihanaa arkea. Haluan elää juuri tätä, haluan keskittyä vain tähän. Päivät on pitkiä, ja onhan nämä paljon puhutut ruuhkavuodet yhtä kaaosta. Koti on pienessä sotkussa koko ajan, kaikelle on aikaa liian vähän. Mutta hyvin on pärjätty ja hyvin on jaksettu. Arki on lähtenyt tosi hyvin käyntiin kuitenkin. Hoitopaikka on aivan ihana ja minusta on mukavaa käydä töissä, vaikka koko ajan onkin kiire. Elämä on kuitenkin hyvässä rytmissä. Kaikki on asettunut hyvin uomiinsa. Arki on mukavaa ja kaikkea jaksaa hyvin, kun ei ole liikaa ylimääräistä. Blogi on ollut ylimääräistä, ja se on ollut pakko jättää pois, jotta jaksaa. Sen hetken kun tyttö on saatu nukkumaan, haluan järjestellä kotia, käydä koiran kanssa lenkillä, käydä salilla tai vain löhötä sohvalla kullan kanssa. Blogi alkoi käydä jo liian raskaaksi. Yhtäkkiä oli tunne, ettei mulla ole mitään sanottavaa.

Rakas ystävä Jossu ja Vimpula <3


Arjessa on ollut ihania valopilkkuja <3 On vietetty iki-ihanat Viivin 1. v synttärit, ensimmäinen isänpäivä ja on tulossa ihana joulu, Viivin toinen joulu. Jonin lasten kanssa on kaikki hyvin, perheelle kuuluu hyvää, on rauhaa ja rakkautta <3 Joulua on laitettu rennommin kuin yleensä ja odottaen. Jouluperinteistä kirjoitan sitten seuraavaksi laajemman postauksen. Kun ilmoitin Mammalandialle, että jään blogista tauolle, tämä on ollut minulle uskomattoman vapauttavaa. Blogi alkoi olla mielessä koko ajan ja deadlinet puski koko ajan päällä, ja minulle iski ähky ja ahdistus. Yhtäkkiä olin aivan turta ja tukossa. Otin aikalisän. En oo miettinyt blogia juuri yhtään.



Yhtäkkiä kun istahdin tähän koneen ääreen, ajatus taas virtaa. Mutta en tiedä jatkosta. On käynyt aina välissä mielessä, mitä teen, lopetanko kokonaan. Teen sitä ajatustyötä edelleen. Vielä en ole tehnyt päätöstä. Kun on bloggaajanyhteisössä, ei vain voi pitää mielivaltaisia taukoja. Tämä on harrastus, mutta olen tehnyt bloggaajasopimuksen, ja minun on noudatettava sääntöjä kuin työnantajaan. Kiitos tästä joustosta Mammalandialle minkä sain. Jos muuten mietit bloggaamista äitiyhteisössä, niin Mammalandiassa on joustava ja lämmin ilmapiiri. Kukaan ei höngi sinun niskaan ja blogin aiheet saat päättää hyvin vapaasti :) Mikäli jaksaminen ja kiire ei anna minulle puitteita jatkaa, niin blogi jää kuitenkin voimaan ja kirjoittelen kun siltä tuntuu.


Kirjoittelin paljon vielä äitiyslomalla ollessani sairaskierteestäni ja sairastelukierre paheni tottakai töiden alettua. Minulle tuli aivan sietämättömät lihas- ja nivelkivut, töissä olin parina päivänä niin kipeä, etten pystynyt istumaan. Kävin kaikenmaailman kokeissa ja kuvauksissa, kauheasta magneettikuvasta lähtien. Siinä vaiheessa kun pääsin jo kuvauksiin, kivut olivat jo hellittäneet maksimikivusta. Kuvista ei paljastunut MITÄÄN. Itse selitän kivut hyvin vahvasti niveltulehdeksella, mutta tulehdus oli varmastikin ehtinyt mennä jo ohi testien hetkellä. Nyt olen voinut tosi paljon paremmin, töihinpaluu- ja -blogistressi on löysännyt, ja olen liikkunut enemmän ja syönyt terveellisemmin.




Yöt meillä nukutaan pääsääntöisesti edelleen hyvin, paitsi nyt kun Viivi on flunssassa. Heti kun hoito alkoi, Viivi alkoi konttaamaan ja seisomaan, joten nukkumaansaanti on vaikeaa ja Viivi liikkuu ja työstää päivää unissaan. Tämän flunssan ja kotonaolon vuoksi mulla onkin nyt pieni hetki blogiin. Minä kun en koskaan käytä Viivin päiväunia oman nukkumiseen, vaan silloin teen kotitöitä. Ennenkuin alan piparitaikinan tekoon, halusin kuitenkin tulla kertomaan teille tämänhetken fiiliksistäni. 



Jouluun on enää 10 yötä <3