Blogissani käsittelen vauva-arkea ja intohimojani: fitnesstä, sisustusta, muotia ja kauneutta, koiria, unelmiani.

JenniKatrinan elämää ♥

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Jouluperinteet


Vuoden viimeinen Mammalandian yhteistyöpostaus on aiheeltaan joulu. Nyt on jouluhullulle tekemistä pysyä aisoissa :) Aloitin luonnostelemaan postausta keskiviikkona, kuvia otin tänään pitkin päivää. Nyt olen aika herkällä mielellä. Olemme tulleet Kauneimmista Joululauluista, ja olen juuri soittanut isälle ja äidille. 


Vietän nyt toista jouluani oman perheen kesken. Tämä on Viivin toinen joulu. Viime jouluna Viivi oli ihan vastasyntynyt. Tästä joulusta ei Viiville vielä jää muistikuvaa eikä hänellä vielä ole ymmärrystä Joulupukista, mutta uskon hänenkin aistivan, että tässä ajassa on jotain todella erityistä, kun ollaan erityisen hyvällä mielellä ja laulellaan ja leikitään erityyppisien kappaleiden tahtiin. Meillä on jo kolmatta vuotta valkoinen muovikuusi. Kotona meillä oli aina isän hankkima aito kuusi ja eihän sitä tuoksua voita mikään. Mutta kyllä ihanan joulutunnelman saa muovikuusellakin. Varmasti viimeistään nyt kun koristeltiin kuusi, Viivi ymmärtää, että nyt on juhla <3

Perinteet luo turvaa ja viime joulu oli minulle kova paikka, kun kaikki perinteet muuttuivat kerralla. Ensimmäinen joulu erossa lapsuuskodista ja omista vanhemmista ja kaikista niistä perinteistä. Ja vielä kun ei ollut yhtään lunta. Mutta niin vain sydämestään löysi sen aidon joulun hengen <3 Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä.



Minulle on tärkeitä kaikki ne joululevyt mitä lapsena kuuntelin. Otan vastaan uusiakin kappaleita, mutta huomaan, että näistä lapsuusajan joululevyistä ja mitkä tuovat mieleen kodin, löydän sen joulutunnelman. Näitä kappaleita haluan tuoda tutuksi myös Viiville, ja Joni tietää, että nämä on minulle niin tärkeitä, että minä saan aika pitkälti päättää mitä joulumusiikkia meillä kuunnellaan :)


Olen tuonut hyvin monet lapsuusperinteet meidänkin kotiin. Ensimmäisenä Adventtina käydään aina kirkossa. Adventtikynttelikkö on esillä koko joulukuun. Jokaisena adventtina kynttilää poltetaan vain jumalanpalveluksen ajan, (Kuuntelen aina jumalanpalveluksen Kajaanin kirkosta) ja jouluaattona kynttelikkö saa sitten palaa loppuun :) Neljäntenä Adventtina tietysti aina Kauneimmat Joululaulut. Tähdet saa ripustaa vasta ensimmäiseksi adventiksi. Vasta viimeisellä jouluviikolla viritän joulun täyteen koristukseensa. Jouluaattona täytyy nousta aikaisin, että päivä olisi mahdollisimman pitkä :) Jouluaattona täytyy laittaa itsensä kauniiksi, vaikka varsinaista juhla-asua en kuitenkaan pue. Viiville tonttupuku tietenkin <3 Ja Mindylle punainen rusetti.



 Meillä kotona koristeltiin kuusi aina vasta aattona. Me koristellaan kuusi yleensä aina neljännen adventin viikonloppuna. Kinkku paistetaan itse tottakai. Riisipuurot ja kaikki perinteiset herkut. Syön kaikkea, koska se kuuluu jouluun. Paitsi limppua. Karjalanpaisti on meidän perinteistä jäänyt pois, mutta mäti on uusi perinne. Pöytä katetaan aina viimeisen päälle jokaiselle ruualle ja kahville, ja asukin on tietysti jouluinen. Minulla näkee harvoin punaista, mutta aattona olen punaisissa. Ja tonttulakki päässä :) Sama punainen pätee myös sisustukseen, meillä nähdään punaista vain jouluna.  Silloin ainakin osa hopeisista ja valkoisista kynttilöistä ja kukista saa väistyä. Jouluaattoaamuna kuunnellaan tonttulauluja ja iltaa kohden musiikki vaihtuu hartaampaan. Joulurauhan julistus, Lumiukko. Joulurauhan julistuksen jälkeen ei saa enää soitella ystäville tai viesteillä. Klo 12 alkaa Joulurauha ja oman perheen aika <3 Jouluaattona ja Joulupäivänä ei kyläillä. Olen monissa asioissa hyvin konservatiivi, ja onneksi Jonikin. Pidetään kiinni vanhanaikaisista "vierailusäännöistä". 


Mieli on hyvä ja hellä. Jouluaatossa on taikaa. Kaikki näyttää aivan erilaiselta <3 Sininen hetki on aina fiilistelyn paikka. Haudalla käydään hämärän tullessa ja jouluaaton hartaus kuuluu ohjelmaan. Kuulutaan evankelisluterilaisteen kirkkoon ja uskon perinteet ovat erityisen tärkeitä jouluna. Jouluevankeliumia ei lueta kuitenkaan kotona, sillä tämä  me kuullaan kirkossa. Kirkon jälkeen sytytellään kaikki kynttilät. Joulusauna kynttilän valossa <3 Ja ne lahjat <3 Jouluaattona jännittää vieläkin. Meidän joulu noudattaa hyvin vahvasti samaa kaavaa mikä meillä kotona oli, mutta on ollut myös mukava tuoda meidän omia, uusia perinteitä. Aika muuttuu, eikä tietenkään meidän perinteet voi olla samanlaiset. 


Tänä jouluna meillä ei vielä käy pukki, mutta uskon, että ensi vuonna käy, joten ensi vuonna ohjelmaa on niin paljon enemmän, niin kirkko voi silloin jäädä välistä. Lapsen kanssa muutenkin, on aina muuttuvia tekijöitä, joten ei minulle kauheaa ole, jos joulu ei aina noudata totuttua kaavaa. Meillä kotona lahjat jaettiin aina suhteellisen myöhään, joten jatkossa kaikki rytmittyy sen mukaan monelta pukki käy. Täytyyhän lahjoilla jaksaa leikkiäkin. Minulle on tosi tärkeää hössöttää lahjoilla. Varsinkin nyt, kun pääsen näkemään sitä lapsen riemua lahjoista. Kiva on saada lahjoja itsekin, mutta lahjojen ostelu, paketoiminen ja kaikki siihen liittyvä jännitys on paljon parempaa kuin omat lahjat. Ja miten jännä onkaan ensi joulu, kun Viivi jo ymmärtää pukin. Aijai. Ensi jouluna olen varmaan itsekin posket punaisina jännityksestä <3


Odotan joulua aina niin kovin, joten mulla on aina pienoinen ahdistus kun joulu loppuu. Joulupäivänäki kaikki katetaan kauniisti, mutta joulupäivänä huomaa, ettei päivää enää huvita hössöttää samalla pieteetillä kuin jouluaattona. Tapanina ei syödä enää jouluruokaa. Tapanin illaksi ollaankin jo sovittu ystäväperheen kanssa Mirvan Masennuksen karkottajaiset. :D


Joulu. Juhlavalmistautuminen. Perinohjainen valmistautuminen kuten mihin tahansa juhlaan. Mutta joulu on suurin juhla. Lahjat, ystävällisyys, perhe, harras mieli, lapsenomainen usko hyvyyteen ja satumaisuuteen. Ihana höpsö fiilis mutta samalla hartaus. Lapsenmieltä, taikuutta, pyhää sanomaa, kiitollisuutta, mutta tänä vuonna myös ikävän tunnetta läheisiin. Tänä vuonna odotan ihan mahdottoman paljon joululastenohjelmia :)


Yksi tärkeä perinne on tottakai koristeet. Viime vuoden joulupostaus löytyy muuten TÄÄLTÄ. Tänä vuonna on ilmiselvää, että koristella on täytynyt hillitymmin. Tavarat ei ehkä ole niin nätisti sommiteltu ja matalimmat pöydät lämmittää tyhjyyttään sattuneesta syystä :)


Nämä kaverukset pääsevät ainoina koristeina Viivin ulottuville, koska ovat pehmeitä :) Ei Viivi juuri Näihin koske kun tietää että ei saa koskea. Riskiä ei kuitenkaan halua ottaa, joten koristeiden aika tulee vielä :)


Eilen lauantaina tehtiin niin perusteellinen joulusiivous kun vaan flunssassa voitiin. Tänään leivottiin ja koristeltiin kuusi tonttulaulujen soidessa. Illalla oli tunteikkaat Kauneimmat Joululaulut. Viivi ilahdutti kirkkokansaaa olemuksellaan :) Kirkko ja laulut on aina aikaa mikä herkistää. Joulu on niin ihana aika, mutta tänä vuonna myös haikeaa aikaa kun omia vanhempia ja siskoa lapsineen kaipaa erityisen paljon. Heti kirkon päätyttyä piti soittaa isälle ja äidille, niin ikävä vähän hellitti. Jospa Luoja suo että saadaan viettää vielä monet yhteiset joulut koko perheellä Puolangalla.


Ihanaa ja siunattua joulua kaikki lukijani! <3

Nämä ylläolevat kuvat on viime joululta <3


Mammalandian joulukuun yhteistyöpostaus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti